Hellurei!
Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut ( pelkastaan positiivisia asioita, aiti ala panikoi :) ) sitten viime blogipaivityksen. Tanaan vietetaan viimeista iltaa Puerto Princesan Casa Linda Inn:ssa ja huomenna olisi tarkoitus suunnata kohti Palawanien pohjoisosia ja El Nidoa. Punnittiin vaihtoehtoja bussin ja minivanin valilla ja hintojen ollessa suurinpiirtein samaa luokkaa paadyttiin ilmastoituun ja hiukan nopeampaan vaihtoehtoon eli minivaniin. El Nidosta sen verran infoa, etta ilmeisesti paivasaikaan 06.00-14.00 sahkonsaaminen siella on kiven alla. Ei pitaisi mitenkaan ratkaisevasti vaikuttaa eli kirjoitellaan paivityksia aina kun vain mahdollisuuksia on. Puhelimesta lyhyesti, etta ollaan jo sen verta kaukana tutuista mastoista, etta ainakin itsella on ollut koko Palawaaneilla oloajan puhelimesta kentat nollassa. Tekstarit ovat saapuneet, muttei niihin ole kyennyt vastaamaan ( aiti ala panikoi :) ).
Lauantai-iltana paatettiin hieman rentoutua ja juhlistaa taalla oloa rommikolan ja oluen merkeissa. Majapaikan terassilla juomia siemaillessa ja korttia pelatessa saatiin seuraa toisesta reppureissaajasta. Kiinalaisen neiti Yanin seurassa ilta kuluikin mukavasti tarinoidessa ja kulttuureja verraten. Lisaksi opittiin pelamaan kiinalaista korttipelia, jonka nimi ei syysta tai toisesta jaanyt mieleen. Yan myos teki meilla molemmille ennustukset kammenista jotka lupailivat pitkaa ikaa ja terveytta.
Suomalaiseen lainsaadantoon tottuneelle on aina yhta suuri ihmetyksen aihe, kun jossain pain maailmaa myydaan alkoholia kellon ympari ja jopa pienissakin kioskeissa. Lisaksi useat putiikit toimivat ruokakaupan ja alkon lisaksi myos apteekkeina. Ja toisin kuin meilla ei reseptia tarvitse laakarilta hakea. Tama tuli todettua kun kaytiin ostamassa malarialaakkeet ja hatavaraksi antibiootteja. Voi olla, ettei tulisi meilla pain toimimaan jos kaikki Jani-Petterit ja voisivat kaamosmasennukseen hakea R-kioskilta pilleripaketin reseptitta ja pullon kirkasta kyytipojaksi. Vaikka viina on taalla halvempaa kuin vesi ja helposta saatavilla ei kaduilla siltikaan orveltajia nay.
Toinen silmiinpistava asia katuja tallatessa on siisteys. Roskakoreja ei monestikaan ole mailla eika halmeilla ja tyhjaa juomapulloa saa kuljettaa mukana pitkiakin matkoja ennen kuin sellainen loytyy. Silti maasta ei loydy karkkipaperiakaan. Tahan saattaa toki vaikuttaa tiukka lainsaadanto jossa roskaamisesta jaetaan sakko- ja jopa vankilarangaistuksia. Ensimmainen kerta kustantaa 100 pesoa, toisesta kerrasta saa pulittaa 200 pesoa seka kyykkia yhden paivan haalarit paalla yhdyskuntapalveluksessa. Kolmas kerta tyhjentaa taskuja mukavasti 1000 peson verran, mutta samaan hintaan saa valtiolta ilmaisen yllapidon seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi.
Tanaan on lisaksi kayty katsastamassa eras paikallinen nahtavyys. Opastettu reissu 70 kilometrin paahan Sabangin maanalaiselle joelle. Tasta matkasta myohemmin lisaa seka tekstin, etta kuvien muodossa. Emmia alkaa vieressa se verran nalattamaan, etta taytyy jattaa tarina toiseen paivitykseen :)
Lyhyena loppuyhteenvetona viela se, etta ihmiset ovat olleet mukavia ja kohteliaita, ruoka fantastista ja maisemat henkeasalpaavia. Voisi sita huonommissakin puitteissa lomansa viettaa!
Kirjoittelemisiin!
-Joonas
No niin, jo täällä odoteltiin matkapäivitystä, koko suku aivan puolihysteerisiä. :)) Olen googlessa käynyt katselemassa paikan missä olette, sieltä löytyi videointi juuri niistä kiviluolista, maanalaiset joet. Kokoan nyt itseni ja olen ihan iisisti, eipä sitä itselleen mitään mahda, kun olen tällainen panikoija.........tiesit aivan oikein. Antakaa taas kuulua itsestänne, sitten kun voitte. Mukavat reissun jatkot :))Terkuin K&R
VastaaPoista