-Emmi
perjantai 26. syyskuuta 2014
Emmin tuliainen Manilasta
Oli jo reissuun lähtiessä ajatusta tatuointituliaisesta ja viimisillä rahoillani kävinkin sitten täpättävänä. Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta Dyani Lao Tattoon joka sattui olemaan samaisessa kaupungissa, Quezon Cityssä, missä me oltiin itsekin. Pienen etsinnän jälkeen löydettiin paikka ja tuurilla saatiin itse artistikin paikan päälle vapaapäivältään. Kolmen tunnin työn jälkeen käsivarressani komeili kyseinen kuva. Ei voi muuta kuin hymyillä, osui meinaan niin nappiin tekijän työn jälki!
torstai 25. syyskuuta 2014
Balicasagilla snorklaus ja ankansikiön maistelu
Eilen oli täydellinen päivä. Lähdettiin aamupäivällä kohti Alona Beachia ja tarkoituksena oli lähteä snorklausreissulle. Tavattiinkin heti yksi matkojen kaupittelija ja sovittiin että yhteishintaan 1600p saadaan kyyti botskilla saarelle 45 minuutin ajomatkan päähän ja snorkkelisetit molemmille. Hypättiin keskikokoiseen veneeseen ja meidän mukaan lähti 2 venemiestä. Ilma oli kuin morsian ja oli mukava körryytellä merellä vaikkakin moottorista lähti ihan julmettu ääni. Oltiin jo melkein saavuttu Balicasag saarelle kun moottori sanoi sopimuksen irti. Meidän onneksi meidän takana oli ajellut samanlainen paatti määränpäänään sama saari, joten ei muutakuin vene hinaukseen! Toinen veneukoista hyppäsi köyden kanssa mereen ja ui toiselle paatille kiinnittämään köyttä ja sen jälkeen polskutteli takaisin omaan veneeseen. Kärkivene alkoi starttaamaan moottoria ja sekään ei meinannut lähteä käyntiin kuin vasta viidennellä yrityksellä, siinäpä vähän porukkaa nauratti kun ajateltiin että onko hinauksessa kohta kaksi venettä.. Meidän veneen kuski yritti korjata moottoria koko matkan rantaan saakka ja mites sitten kävikään, moottori hyrähti käyntiin juuri kun saavuimme rantaan! Saatiimpa pienet naurut siitäkin :D
Balicasagin saari oli aivan uskomattoman upea. Valkeat korallien ja pienten kivien peittämät rannat, vihreät palmut ja vesi oli kirkkainta mitä olin koskaan nähnyt. Noustiin rantaan ja tilattiin jo ruuat etukäteen jotta snorklausreissulta saavuttaessa ruoka on suoraan pöydässä. Saatiin snorkkelisetit ja pelastusliivit oppaalta joka lähti meitä käyttämään riutoilla pienellä bambuveneellä. Haluttiin nähdä merikilpikonnia joten siitä piti maksaa 150p per nenä lisämaksua koska niiden "alue" oli eri paikassa kuin riutat joilla oltiin snorklaamassa. Maksettiin oppaalle siis 700p koska enviromental fee eli lupa snorklaukseen kyseisissä vesissä maksoi 200p per nenä. Kannattaa varautua näihin "ekstramaksuihin" koska niitä ei koskaan yleensä ilmoiteta etukäteen eikä ne sisälly hintaan. El Nidolla oli myös samainen 200p lupamaksu kun siellä snorklattiin. Riutat olivat todella kauniit ja nähtiin erilaisia kaloja, myös klovnikaloja (Nemo kaloja). Nähtiin riutalla myös vilaukselta kaksi pienempää merikilpikonnaa, oli aivan mahtavia! <3 Opas kertoi kaikkea kaloista ja kilpikonnista sekä snorklasi meidän kanssa. Riutoilla oli suht voimakas virtaus josta opas meille sanoikin. Sitä vasten jaksoi kuitenkin vielä uida vaikka se oli aika hidasta, oli mahtavaa vaan mennä virran mukana ja kellua pinnassa. Oli siistiä tutkiskella merenalaista maailmaa, tuntui kuin olisi vakoillut kaloja jostain yläilmoista. Ja painottomuuden tunne pelastusliivien ansiosta oli myös todella rentouttava fiilis, Säästää HUOMATTAVASTI voimia kun ei tarvitse tuhlata energiaa pinnalla pysymiseen vaan voi huoletta snorklailla 45 minuuttiakin ilman väsymystä. Snorklauksesta tuli kyllä meikäläiselle uus lomaharrastus, oon ihan in lööv!
Kavuttiin takaisin pieneen paattiin ja jatkettiin matkaa merikilpikonnien alueelle. Siellä nähtiin varmaan kymmenen eri kokoista kilpikonnaa. Ne on hupaisia tyyppejä, käyvät välillä haukkaamassa happea pinnalla ja mutustelivat sitten taas hieman lisää meriheinää. Isoin kilppari joka nähtiin oli varmaan päästä häntään 1,5m. Huikean kokoinen! Harmittaa ihan todella kun ei ole vedenalaista kameraa, ensi reissulle pakko ostaa! Monella ihmisellä oon nähny täällä GoPro kameran, se näyttäs ainakin näpsäkän kokoiselta. Katseltiin kilpikonnia reilu puoli tuntia ja bongasin myös muutaman pienen meduusan lillumassa lähistöllä. Tuli Emmille kiirus kauemmas. Uidessa tunsimme kaikki pientä kirvelyä ympäri kehoa iholla, opas sanoi että vedessä voi olla jotain osia meduusoista jotka polttelevat. Kirvely tuntui lähinnä siltä että sulla olisi pieniä haavoja iholla johon menee merivettä. Kun noustiin takaisin veneeseen niin käsissä näkyi hentoja punaisia juovia jotka hävisi jonkin ajan kuluttua. Saatiin siis osamme meduusoista.
Syötiin ruuat rannassa jonka jälkeen kimppuumme hyökkäsi about 10 naista jotka halusivat kaupata vaikka minkälaisia matkamuistoja. Kilpailu naisten kesken oli kova ja kaikki yrittivät saada sinun käsiin jonkin omista helyistään. Juttelinkin naisten kanssa ja he sanoivat että pienellä saarella ei ole muuta elantoa kuin turistit ja nyt off seasonilla turisteja on niin vähän että leipä on tiukassa. Ostin muutamia matkamuistoja 3 naiselta, loput olivat harmissaan kun eivät saaneet myytyä mitään mutta ei ollut millään mahdollista ostaa jotain kaikilta. Lähdimme sitten botskilla takaisin kohti Alona beachia, aurinko paistoi koko päivän ja snorklaus meni ihan nappiin. Kotimatkalla onni kulki matkassa; nähtiin delffiinejä! Kolme delffiiniä pomppi meidän veneen vieressä/edessä, vain 3 metrin päässä meikäläisestä. Oli aivan mahtava kokemus! Kauempana nähtiin kun paljon delffiinejä hyppi ilmaan ihan kuin Särkänniemen delfinaariossa. Saatiin ihastella näitä sulavaliikkeisiä kavereita ihan mukava aika kunnes ne painuivat syvempiin vesiin. Hieno homma, ei tarvinnut maksaa 1500p siitä että pääsee delffiinien bongaus ajelulle veneellä kun nähtiin ihan ilmatteeksi toisella reissulla!
Jäätiin Alona beachille juomaan drinksuja ja katselemaan auringonlaskua. Innostuttiin ottamaan useampi lasillinen ja käytiin katsomassa myös livemusiikkiesitystä yhdessä rantabaareista. Innostuttiin maistamaan myös baluttia eli ankan munaa missä on ankansikiö sisällä. Eräät paikalliset naiset neuvoi meille että miten balut vedetään naamariin oikeaoppisesti. Ensiksi munankuoren päähän tehdään pienehkö reikä ja kalvo rikotaan. Sitten kipataan nesteet kitusiin jotka maistuu ihan kanakeitolle. Kuorta avataan lisää, kyytiin nakataan vähän suolaa ja etikkaa ja ei muutaku ääntä kohti. Itse sikiö maistui lähinnä kananmunan keltuaiselle jossa oli pieniä luita joukossa. Luut oli kuitenkin niin pieniä että ne oli helppo nielaista. Kokonaisarvosanaksi antaisin paikalliselle herkulle balutille 8 ½, oli todella positiivinen ruokakokemus :) Jatkettiin munansyönnistä vielä kolmanteen rantabaariin jossa tavattiin Kanadalainen nelikymppinen ukko joka oli jättänyt oravanpyörän ja muuttanut Filippiineille, englantilainen 19-vuotias Julian joka työskenteli kalliiden veneiden korjaustöissä sekä 32-vuotias kreikkalainen Facilis arkkitehti. Näiden kanssa poristiin niitä näitä ja otettiin höppää yli puoleen yöhön asti. Yöllä mentiin sitten kolmipyörän kyydillä reilu puoli tuntia Alona beachiltä Tagbilaraniin.
Tänään oli vähän rapeli mutta käytiin pizzalla niin se parani! Pitsapaikan ikkuna on suoraan kadulle ja ikkunassa seisoi kokoajan kerjäläisiä pienten lasten kanssa ja he näyttivät käsillä että "anna ruokaa". Siinä olikin sitten tosi mukava mässätä höyryävää pitsaa kun vieressä lasin takana on monta kättä ojossa..Kyllä sitä osaa taas arvostaa omaa asemaansa tässä maailmassa, onni on potkassu kun on elämä näinkin mallillaan että on töitä ja voi jopa lähteä välillä kiertelemään maailmaa säästörahoilla.
Huomenna lento Manilaan, tekstiä ehkä sieltä sitten lisää.
-Emmi
Balicasagin saari oli aivan uskomattoman upea. Valkeat korallien ja pienten kivien peittämät rannat, vihreät palmut ja vesi oli kirkkainta mitä olin koskaan nähnyt. Noustiin rantaan ja tilattiin jo ruuat etukäteen jotta snorklausreissulta saavuttaessa ruoka on suoraan pöydässä. Saatiin snorkkelisetit ja pelastusliivit oppaalta joka lähti meitä käyttämään riutoilla pienellä bambuveneellä. Haluttiin nähdä merikilpikonnia joten siitä piti maksaa 150p per nenä lisämaksua koska niiden "alue" oli eri paikassa kuin riutat joilla oltiin snorklaamassa. Maksettiin oppaalle siis 700p koska enviromental fee eli lupa snorklaukseen kyseisissä vesissä maksoi 200p per nenä. Kannattaa varautua näihin "ekstramaksuihin" koska niitä ei koskaan yleensä ilmoiteta etukäteen eikä ne sisälly hintaan. El Nidolla oli myös samainen 200p lupamaksu kun siellä snorklattiin. Riutat olivat todella kauniit ja nähtiin erilaisia kaloja, myös klovnikaloja (Nemo kaloja). Nähtiin riutalla myös vilaukselta kaksi pienempää merikilpikonnaa, oli aivan mahtavia! <3 Opas kertoi kaikkea kaloista ja kilpikonnista sekä snorklasi meidän kanssa. Riutoilla oli suht voimakas virtaus josta opas meille sanoikin. Sitä vasten jaksoi kuitenkin vielä uida vaikka se oli aika hidasta, oli mahtavaa vaan mennä virran mukana ja kellua pinnassa. Oli siistiä tutkiskella merenalaista maailmaa, tuntui kuin olisi vakoillut kaloja jostain yläilmoista. Ja painottomuuden tunne pelastusliivien ansiosta oli myös todella rentouttava fiilis, Säästää HUOMATTAVASTI voimia kun ei tarvitse tuhlata energiaa pinnalla pysymiseen vaan voi huoletta snorklailla 45 minuuttiakin ilman väsymystä. Snorklauksesta tuli kyllä meikäläiselle uus lomaharrastus, oon ihan in lööv!
Kavuttiin takaisin pieneen paattiin ja jatkettiin matkaa merikilpikonnien alueelle. Siellä nähtiin varmaan kymmenen eri kokoista kilpikonnaa. Ne on hupaisia tyyppejä, käyvät välillä haukkaamassa happea pinnalla ja mutustelivat sitten taas hieman lisää meriheinää. Isoin kilppari joka nähtiin oli varmaan päästä häntään 1,5m. Huikean kokoinen! Harmittaa ihan todella kun ei ole vedenalaista kameraa, ensi reissulle pakko ostaa! Monella ihmisellä oon nähny täällä GoPro kameran, se näyttäs ainakin näpsäkän kokoiselta. Katseltiin kilpikonnia reilu puoli tuntia ja bongasin myös muutaman pienen meduusan lillumassa lähistöllä. Tuli Emmille kiirus kauemmas. Uidessa tunsimme kaikki pientä kirvelyä ympäri kehoa iholla, opas sanoi että vedessä voi olla jotain osia meduusoista jotka polttelevat. Kirvely tuntui lähinnä siltä että sulla olisi pieniä haavoja iholla johon menee merivettä. Kun noustiin takaisin veneeseen niin käsissä näkyi hentoja punaisia juovia jotka hävisi jonkin ajan kuluttua. Saatiin siis osamme meduusoista.
Syötiin ruuat rannassa jonka jälkeen kimppuumme hyökkäsi about 10 naista jotka halusivat kaupata vaikka minkälaisia matkamuistoja. Kilpailu naisten kesken oli kova ja kaikki yrittivät saada sinun käsiin jonkin omista helyistään. Juttelinkin naisten kanssa ja he sanoivat että pienellä saarella ei ole muuta elantoa kuin turistit ja nyt off seasonilla turisteja on niin vähän että leipä on tiukassa. Ostin muutamia matkamuistoja 3 naiselta, loput olivat harmissaan kun eivät saaneet myytyä mitään mutta ei ollut millään mahdollista ostaa jotain kaikilta. Lähdimme sitten botskilla takaisin kohti Alona beachia, aurinko paistoi koko päivän ja snorklaus meni ihan nappiin. Kotimatkalla onni kulki matkassa; nähtiin delffiinejä! Kolme delffiiniä pomppi meidän veneen vieressä/edessä, vain 3 metrin päässä meikäläisestä. Oli aivan mahtava kokemus! Kauempana nähtiin kun paljon delffiinejä hyppi ilmaan ihan kuin Särkänniemen delfinaariossa. Saatiin ihastella näitä sulavaliikkeisiä kavereita ihan mukava aika kunnes ne painuivat syvempiin vesiin. Hieno homma, ei tarvinnut maksaa 1500p siitä että pääsee delffiinien bongaus ajelulle veneellä kun nähtiin ihan ilmatteeksi toisella reissulla!
Jäätiin Alona beachille juomaan drinksuja ja katselemaan auringonlaskua. Innostuttiin ottamaan useampi lasillinen ja käytiin katsomassa myös livemusiikkiesitystä yhdessä rantabaareista. Innostuttiin maistamaan myös baluttia eli ankan munaa missä on ankansikiö sisällä. Eräät paikalliset naiset neuvoi meille että miten balut vedetään naamariin oikeaoppisesti. Ensiksi munankuoren päähän tehdään pienehkö reikä ja kalvo rikotaan. Sitten kipataan nesteet kitusiin jotka maistuu ihan kanakeitolle. Kuorta avataan lisää, kyytiin nakataan vähän suolaa ja etikkaa ja ei muutaku ääntä kohti. Itse sikiö maistui lähinnä kananmunan keltuaiselle jossa oli pieniä luita joukossa. Luut oli kuitenkin niin pieniä että ne oli helppo nielaista. Kokonaisarvosanaksi antaisin paikalliselle herkulle balutille 8 ½, oli todella positiivinen ruokakokemus :) Jatkettiin munansyönnistä vielä kolmanteen rantabaariin jossa tavattiin Kanadalainen nelikymppinen ukko joka oli jättänyt oravanpyörän ja muuttanut Filippiineille, englantilainen 19-vuotias Julian joka työskenteli kalliiden veneiden korjaustöissä sekä 32-vuotias kreikkalainen Facilis arkkitehti. Näiden kanssa poristiin niitä näitä ja otettiin höppää yli puoleen yöhön asti. Yöllä mentiin sitten kolmipyörän kyydillä reilu puoli tuntia Alona beachiltä Tagbilaraniin.
Tänään oli vähän rapeli mutta käytiin pizzalla niin se parani! Pitsapaikan ikkuna on suoraan kadulle ja ikkunassa seisoi kokoajan kerjäläisiä pienten lasten kanssa ja he näyttivät käsillä että "anna ruokaa". Siinä olikin sitten tosi mukava mässätä höyryävää pitsaa kun vieressä lasin takana on monta kättä ojossa..Kyllä sitä osaa taas arvostaa omaa asemaansa tässä maailmassa, onni on potkassu kun on elämä näinkin mallillaan että on töitä ja voi jopa lähteä välillä kiertelemään maailmaa säästörahoilla.
Huomenna lento Manilaan, tekstiä ehkä sieltä sitten lisää.
-Emmi
tiistai 23. syyskuuta 2014
Chocolate Hillsin reissu
Kuvittele seuraava tilanne omalle kohdallesi:
Otat kadulta taksin, sovitte paikan mihin taksi sinut vie ja sovitte samalla myös hinnan jonka maksat vasta reissun lopuksi . Lähdette matkaan, jonkun ajan kuluttua taksi kaartaa bensa-aseman pihaan ja kuski pyytää sinulta rahaa bensaan, annat pyydetyn summan. Matka jatkuu toista tuntia ja kuski pysähtyy pyytämään neuvoa tienposkessa kävelevältä paikalliselta, kuski on hukassa. Taksi tekee uukkarin ja ajaa takaisinpäin puoli tuntia kunnes löytää oikean tien. Pääsette perille 2h 45min ajamisen jälkeen, käyt katsastamassa nähtävyyden (Chocolate Hills) ja hyppäät taksin kyytiin takaisin. Matka jatkuu. Jossain välissä taksi kaartaa taas bensa-asemalle ja kuski pyytää sinulta rahaa bensaan, maksat pyydetyn summan. Kuski rumppaa 10 minuuttia bensatankin jumittunutta korkkia auki, aurinko porottaa suoraan naamaan. Lopulta saatte löpöä tankkiin ja matka jatkuu kohti seuraavaa kohdetta (tarsierit). Välillä tuntuu että taksi hajoaa alle ja näet sen pohjasta vilisevän tienpinnan. Pääsette paikan päälle, tsekkaat nähtävyyden ja hyppäät väsyneenä taksiin, kotia kohti seuraavaksi. Alkaa satamaan kaatamalla vettä, taksissa ei ole pyyhkijöitä ja kuski pyyhkii lasia vanhalla rätillä. Pienen kylän kohdalla kuski pysähtyy ränsistyneen bussikatoksen kohdalle ja sanoo sinulle että rengas on tyhjä ja se pitää täyttää, kuski pyytää rahaa korjaukseen, annat pyydetyn summan. Nouset katoksen alle suojaan vesisateelta ja taksi kaartaa pois. Jäät istumaan katokseen yksin, ilta pimenee, salamat välähtelee taivaalla ja vettä sataa kaatamalla. Alkaa olla viileä. Paikalliset ohikulkijat tuijottavat ihmeissään. Pimeydessä tihrustat kelloa, olet odottanut 45 minuuttia että kuski palaa taksin kera. Alat miettimään että palaakohan se ollenkaan. Mietit seuraavaa siirtoa. Lopulta tuttu taksi kaartaa katoksen eteen ja hyppäät kyytiin. Ajetaan hetki kunnes kuski pysäyttää korjaamon kohdalle ja sanoo että tarvii rahaa korjausmiehille, annat tarvittavan summan. Matka jatkuu, vettä sataa ja on säkkipimeää. Lopulta pääset takaisin kotiin viilein varpain, helpottuneena että olet säilynyt hengissä paikallisesta hullusta liikenteestä. Tämä päivä ei ollut kuskin päivä.
Vaihda taksin tilalle menopeliksi kolmipyörä eli mopo yhdistettynä sivuvaunuun niin saat jotain ideaa millaista oli käydä kolmipyörällä Chocolate Hillseillä ja yöeläimiä kattomassa. Oli jännä reissu, kiva kokemus mutta ens kerralla otetaan kyllä auto alle! :-D Takamus ei meinaa kauheeasti tykänny pomppusesta kyydistä. Kuskille maksettiin sovittu 1000p vaikka hän olisi halunnut vähentää (niinkuin reilun pelin mukaan pitikin) bensa ym kulut tuosta tonnista. Kustannettiin siis bensat ja renkaan korjaus omasta pussista ja kuskille annettiin 1000p ajopalkkaa. Oli meinaan sillekki melko rankka päivä. Meille 1500p on pieni summa (n.26e) mutta paikallisille se on iso määrä rahaa. Kuski jäi ihmeissään istumaan kolmipyöränsä kyytiin setelit kourassa kun sanottiin että pidä kaikki, no problem ja toivotettiin hyvät yöt. Tyyppi kuskasi meitä kuitenkin 7,5h. Tuli kiva mieli itsellekkin.
Nyt oltiin oikein reissaamisen ytimessä, tätä sen kuuluukin välillä olla! ^^
-Emmi ja Joonas
Otat kadulta taksin, sovitte paikan mihin taksi sinut vie ja sovitte samalla myös hinnan jonka maksat vasta reissun lopuksi . Lähdette matkaan, jonkun ajan kuluttua taksi kaartaa bensa-aseman pihaan ja kuski pyytää sinulta rahaa bensaan, annat pyydetyn summan. Matka jatkuu toista tuntia ja kuski pysähtyy pyytämään neuvoa tienposkessa kävelevältä paikalliselta, kuski on hukassa. Taksi tekee uukkarin ja ajaa takaisinpäin puoli tuntia kunnes löytää oikean tien. Pääsette perille 2h 45min ajamisen jälkeen, käyt katsastamassa nähtävyyden (Chocolate Hills) ja hyppäät taksin kyytiin takaisin. Matka jatkuu. Jossain välissä taksi kaartaa taas bensa-asemalle ja kuski pyytää sinulta rahaa bensaan, maksat pyydetyn summan. Kuski rumppaa 10 minuuttia bensatankin jumittunutta korkkia auki, aurinko porottaa suoraan naamaan. Lopulta saatte löpöä tankkiin ja matka jatkuu kohti seuraavaa kohdetta (tarsierit). Välillä tuntuu että taksi hajoaa alle ja näet sen pohjasta vilisevän tienpinnan. Pääsette paikan päälle, tsekkaat nähtävyyden ja hyppäät väsyneenä taksiin, kotia kohti seuraavaksi. Alkaa satamaan kaatamalla vettä, taksissa ei ole pyyhkijöitä ja kuski pyyhkii lasia vanhalla rätillä. Pienen kylän kohdalla kuski pysähtyy ränsistyneen bussikatoksen kohdalle ja sanoo sinulle että rengas on tyhjä ja se pitää täyttää, kuski pyytää rahaa korjaukseen, annat pyydetyn summan. Nouset katoksen alle suojaan vesisateelta ja taksi kaartaa pois. Jäät istumaan katokseen yksin, ilta pimenee, salamat välähtelee taivaalla ja vettä sataa kaatamalla. Alkaa olla viileä. Paikalliset ohikulkijat tuijottavat ihmeissään. Pimeydessä tihrustat kelloa, olet odottanut 45 minuuttia että kuski palaa taksin kera. Alat miettimään että palaakohan se ollenkaan. Mietit seuraavaa siirtoa. Lopulta tuttu taksi kaartaa katoksen eteen ja hyppäät kyytiin. Ajetaan hetki kunnes kuski pysäyttää korjaamon kohdalle ja sanoo että tarvii rahaa korjausmiehille, annat tarvittavan summan. Matka jatkuu, vettä sataa ja on säkkipimeää. Lopulta pääset takaisin kotiin viilein varpain, helpottuneena että olet säilynyt hengissä paikallisesta hullusta liikenteestä. Tämä päivä ei ollut kuskin päivä.
Vaihda taksin tilalle menopeliksi kolmipyörä eli mopo yhdistettynä sivuvaunuun niin saat jotain ideaa millaista oli käydä kolmipyörällä Chocolate Hillseillä ja yöeläimiä kattomassa. Oli jännä reissu, kiva kokemus mutta ens kerralla otetaan kyllä auto alle! :-D Takamus ei meinaa kauheeasti tykänny pomppusesta kyydistä. Kuskille maksettiin sovittu 1000p vaikka hän olisi halunnut vähentää (niinkuin reilun pelin mukaan pitikin) bensa ym kulut tuosta tonnista. Kustannettiin siis bensat ja renkaan korjaus omasta pussista ja kuskille annettiin 1000p ajopalkkaa. Oli meinaan sillekki melko rankka päivä. Meille 1500p on pieni summa (n.26e) mutta paikallisille se on iso määrä rahaa. Kuski jäi ihmeissään istumaan kolmipyöränsä kyytiin setelit kourassa kun sanottiin että pidä kaikki, no problem ja toivotettiin hyvät yöt. Tyyppi kuskasi meitä kuitenkin 7,5h. Tuli kiva mieli itsellekkin.
Nyt oltiin oikein reissaamisen ytimessä, tätä sen kuuluukin välillä olla! ^^
-Emmi ja Joonas
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Alona Beach ja hämykin kohtalo
Tänään on ollut tosi lämmin päivä ja käytiin Alona Beachilla kattelemassa meininkiä. Kärryytettiin ittejämme useampi tunti ja paikallinen tarjoilija nauroikin että aina kaikki valkoihoiset tykkää olla auringossa kun taas paikalliset on mieluummin varjossa jotta he eivät tummu. Täällä paikalliset jopa käyttää vaalentavia ihovoiteita..Niin se vaan menee ettei ihmiset oo koskaan tyytyväisiä. Kärähettiin tottakai taas vaikka laitettiinkin paljon aurinkorasvaa. Mutta on se lämpö vaan ihanaa! Käytiin vähän meressäkin kastautumassa viilennysmielessä mutta merivesikin oli niin lämmintä ettei se paljoa viilentänyt. Näin meritähden pohjassa mutten uskaltanu siihen sen kummemmin koskea. Keräilin taas vähän simpukoita ja löysin muutaman tosi hienon yksilön, täytyy mennä myöhemmin uudestaan jos sais paremman saaliin :-D Ostin itselle myös snorkkelisetin niin ompahan ikioma maski johon voi räkiä ja kuolata (ollu flunssa viimiset pari viikkoa).
Asustellaan nyt Tagbilaranissa Boholilla Nisa Trvaller's Hotellissa. Tää on tosi hieno paikka ja yöltä maksetaan 700p eli 12,30e. Hintaan sisältyy ilmainen aamupala, wifi ja ilmainen kahvi/tee iltapäivällä. Huone on ilmastoitu jaetulla wc;llä ja suihkulla. Meidän huoneessa oli eilen iso ja ällöttävä hämähäkki. Hain paikalle työntekijän jotta se voi listiä sen kun meillä ei ollut tietoa että onko se myrkyllinen vai ei. Se oli kuulemma "just a normal house spider" eikä myrkyllinen. Selitin miehelle että Suomessa isoin hämähäkki on nääääin pieni eikä meillä ole myrkyllisiä hämykkejä ollenkaan, sen takia ollaan niin arkoja. Ukko kävi mopin kanssa heilumassa huoneessa (en jääny katselemaan kun pelkäsin että se vipeltää mun luokse) ja kun hämykki yhtäkkiä hävisi niin ukko tuumasi että se on varmaan mopin sisällä ja polki moppia. Myöhemmin illalla luin kirjaa ja silmäkulmassa näin liikettä. Samainen öllimölli vipelsi sängyn viereisellä seinällä ja voi pojat ku tuli Siikaluoman tyttöön liikettä! Hain ukon uudestaan moppinsa kanssa huoneeseen ja tällä kertaa hämähäkki HYPPÄSI seinältä ukon reidelle josta se pyyhkäisi öttiäisen lattialle ja hämykki lähti pomppimaan seinää pitkin. Lopulta ammattitappaja listi sandaalilla tämän spidermanin ja joutu melko monta läimäystä antamaan ennenku se kuoli. Helpotti kyllä nähdä hämähäkki kuolleena mutta silti vieläkin pälyillään seinille ja lattioille aivan vainoharhaisina. Oli meinaan niin ugly motherfucker että Joonastaki ällötti!
Huomenna olisi tarkoitus mennä tsekkaamaan Chocolate Hills ja yöeläimet. Otetaan kolmipyörä alle ja huristellaan nähtävyydet läpi. Tarkoitus olisi myös buukata perjantaille lento Tagbilaranista Manilaan ja sunnuntaina lähteekin sitten keskiyöllä lento kohti koto Suomea... Aika on mennyt todella nopeasti, täytyy ehdottomasti tulla tänne vielä uudestaan! Täällä on niin paljon kaikkea nähtävää että tuntuu kuin oltaisiin nähty vain hiekanjyvä hiekkarannasta. Ikävä on kyllä jo Nemoa, minun omaa karvapalleroa <3
Terveiset Boholilta!
-Emmi
perjantai 19. syyskuuta 2014
Paatittomat matkalaiset
Ei olla viela paastykkaan Boholin suuntaan. Tanaan piti lahtea botski klo 14 mutta merenkaynti oli liian kova. Myos myohempi klo 18.30 botski oli peruttu joten lahto siirtyy huomisaamulle. Oleskeltiin 4,5tuntia satamassa nukkuen ja lueskellen kun odoteltiin tietoja myohemman paattimatkan kohtalosta ja sitten palattiin samaan majapaikkaan missa viime yokin vietettiin. Huomenissa uusi yritys ja toivottavasti paremmalla onnella :)
Hyva esimerkki suomalaisesta periaatteesta: etsittiin taksia alle satamassa ja kun ensimmainen loytyi, ehdotti kuski matkan maksuksi ilman mittaria 150p (reilu 2e). Tulimme kuitenkin satamaan saman matkan mittari raksuttaen 70p hintaan eli puolet halvemmalla. Kerattiin kassimme pois taksin perakontista ja sanottiin etta ei aleta maksamaan tuplaliksaa ja lahettiin kavelemaan. Kaveltiin ihan vaan periaatteesta 15min jonka jalkeen otettiin alle mittarillinen taksi ja paastiin majapaikkaan hyvaan hintaan. Saalittavan pieni hintahan tuo on muttako PERIAATE! Meidan linssiin ei kusta prkl!
Hyva esimerkki suomalaisesta periaatteesta: etsittiin taksia alle satamassa ja kun ensimmainen loytyi, ehdotti kuski matkan maksuksi ilman mittaria 150p (reilu 2e). Tulimme kuitenkin satamaan saman matkan mittari raksuttaen 70p hintaan eli puolet halvemmalla. Kerattiin kassimme pois taksin perakontista ja sanottiin etta ei aleta maksamaan tuplaliksaa ja lahettiin kavelemaan. Kaveltiin ihan vaan periaatteesta 15min jonka jalkeen otettiin alle mittarillinen taksi ja paastiin majapaikkaan hyvaan hintaan. Saalittavan pieni hintahan tuo on muttako PERIAATE! Meidan linssiin ei kusta prkl!
torstai 18. syyskuuta 2014
Cebu City
Kohdattiin taas yllätysmaksuja lentokentällä. Olimme menossa baggage dropista ja check innistä portille odottelemaan koneeseen pääsyä kun meidät ohjataan jonoon ”Terminal Fee”. Piti maksella 150p per nenä ennen kuin päästiin portille. Tämänkin maksun olisi luullut kuuluvan lentolipun hintaan vaan ei. Näihin yllätysmaksuihin kannattaa reissaajan varautua meinaan näitä löytyy Filippiineiltä melko monestakin paikkaa. Lento Puerto Princesasta Cebu Cityyn meni kuitenkin rattoisasti Cebu Pacificin siivin eikä enään edes pahemmin jännitä tuo lentely. Olihan tämä jo tälle reissulle viides nousu-laskeutuminen :) Vielä olisi neljä edessä.
Eniveis, päästiin Cebu Cityyn ja suunnattiin Lonely Planetin (opaskirja) avuin Jasmine Pension Houseen jossa maksettiin yöltä 790p eli noin 14e. Tämä oli lievästi ylihinnoiteltu paikka tasoonsa nähden; lattiat antoi myöten koska olivat niin mädät, vessa ei vetänyt, kadun äänet kuuluivat todella hyvin sisälle, suihkuun mennessä haisi niin paha likakaivo että meinasi yrjö tulla ja lattioilla vilisi muurahaisia. Nukuttiin tuolla kuitenkin yö ja aamulla suunnattiin C'est La Vie Pensioniin jossa maksetaan 700p/yö ja taso on parempi! Tänään käytiin postissa pakkaamassa meidän tuliaiset isoon pahvilootaan ja laitettiin paketti menemään kohti Suomea. Ollaan meinaan osteltu täältä jo niin paljon kamaa ettei enää rinkkaan mahdu :-D Hinta postitukselle oli aika suolanen 93e mutta ollaan niin materialisteja että maksettiin se mukisematta jotta saadaan kaikki kivat tavarat kämpille.
Sattumoisin posti sijaitsi aivan Fort San Pedro Historical Parkin vieressä joten poikkesimme katselemassa myös linnoitusta 30p eli 0,50e sisäänpääsymaksun hintaan. Räpsittiin siellä aikamme kuvia ja heitettiin lantit toivomuskaivoon. Tämän kiertelyn jälkeen mentiin Robinson's ostoskeskukseen syömään ja ostamaan botskiliput huomiselle kohti Boholia. Hintaa lipuille tuli 450p/nenä eli noin 8e. Boholilla sitten löytyy toivon mukaan kivoja snorklauspaikkoja :) Ainakin siellä elää kummituseläimiä joita tahdon ehdottomasti nähdä! ^^
Paikalliset on Filippiineillä TODELLA kovia tuijottamaan ja osoittelemaan meitä. Jotkut jopa nauraa meille.. :D Tämä liekkö johtuu vaaleasta naamataulusta mutta tuntuu silti todella ikävältä. Lentokentälläkin laukkuja odotellessamme laukkuhihnan seinässä olevasta luukusta kurkisteli parhaimmillaan 4 pojankloppia ja osoitteli meitä. Ei siinä muutaku hymyä naamaan ja morjestus.
Seuravat terveiset sitten Boholin suunnalta! Emmi kuittaa Manilamaisesta Cebu Citystä.
Eniveis, päästiin Cebu Cityyn ja suunnattiin Lonely Planetin (opaskirja) avuin Jasmine Pension Houseen jossa maksettiin yöltä 790p eli noin 14e. Tämä oli lievästi ylihinnoiteltu paikka tasoonsa nähden; lattiat antoi myöten koska olivat niin mädät, vessa ei vetänyt, kadun äänet kuuluivat todella hyvin sisälle, suihkuun mennessä haisi niin paha likakaivo että meinasi yrjö tulla ja lattioilla vilisi muurahaisia. Nukuttiin tuolla kuitenkin yö ja aamulla suunnattiin C'est La Vie Pensioniin jossa maksetaan 700p/yö ja taso on parempi! Tänään käytiin postissa pakkaamassa meidän tuliaiset isoon pahvilootaan ja laitettiin paketti menemään kohti Suomea. Ollaan meinaan osteltu täältä jo niin paljon kamaa ettei enää rinkkaan mahdu :-D Hinta postitukselle oli aika suolanen 93e mutta ollaan niin materialisteja että maksettiin se mukisematta jotta saadaan kaikki kivat tavarat kämpille.
Sattumoisin posti sijaitsi aivan Fort San Pedro Historical Parkin vieressä joten poikkesimme katselemassa myös linnoitusta 30p eli 0,50e sisäänpääsymaksun hintaan. Räpsittiin siellä aikamme kuvia ja heitettiin lantit toivomuskaivoon. Tämän kiertelyn jälkeen mentiin Robinson's ostoskeskukseen syömään ja ostamaan botskiliput huomiselle kohti Boholia. Hintaa lipuille tuli 450p/nenä eli noin 8e. Boholilla sitten löytyy toivon mukaan kivoja snorklauspaikkoja :) Ainakin siellä elää kummituseläimiä joita tahdon ehdottomasti nähdä! ^^
Seuravat terveiset sitten Boholin suunnalta! Emmi kuittaa Manilamaisesta Cebu Citystä.
tiistai 16. syyskuuta 2014
Ajatelmia ja vinkkejä matkailuun.
Matkanvarrella Puerto Princesan ja El Nidon välillä oli paljon pieniä maalaiskyliä joista sain idean tähän blogitekstiin. Minivanin ikkunasta maisemia katsellessa näki myös pienten kylien arkea jota oli mielenkiintoista seurata. Elämä maalaiskylissä keskellä viidakkoa on melko yksinkertaista ja siinä keskitytään vain siihen tärkeimpään. Vesi pumpataan kaivosta vanhaan kunnon tyyliin ja peltotyöt tehdään vesipuhvelin kanssa kyntämällä, isä pojan kanssa. Lapset ratsastelee isoilla puhveleilla pelloilla kun hakevat niitä laiduntamasta kotiin ja kanat kukkoineen juoksentelee pitkin ojanpohjia. Riisipeltoja näkyi paljon ja se on suuri elinkeino monelle. Harvassa talossa (siis bambuhökkelissä) ei ole minkäänlaista sähköä ja vähäisetkin sähkölinjat pidetään pois maasta pitkillä oksattomilla puunrungoilla tai bambukepeillä joiden päähän sähkölinjat on kiedottu. Ne siis ajavat sähkötolppien asiaa. Täällä eläin on eläin eikä lemmikki ja sitä kohdellaan sen mukaan. Koiria ja kissoja ei hellitä eikä silitellä kuten länsimaissa, ne saavat selviytyä elämästään aivan omin avuin ja joskus koirat jopa päätyvät paikallisten ruokapöytään. Kylät on melkoisesti luonnon armoilla, lähimpään kaupunkiin tai isompaan kylään voi olla pitkäkin matka. Kaikki pressut ja muovit (vaikka olisivat rikkinäisiäkin) hyödynnetään mökkien suojaamiseksi rankkasateilta ja tuulelta. Täällä on totuttu todella koviin sateisiin ja lapset tuntuvat riemastuvan sitä enemmän mitä enemmän sataa vettä :D Perhe on paikallisille todella tärkeä kuten aiemmista kirjoituksistakin käy ilmi, lapsista täällä pidetään kovasti. Paikalliset eivät ymmärrä miten Suomessa saattaa olla ettei saman perheen jäsenet näe puoleen vuoteen toisiaan, se on heistä aivan pöyristyttävää. Siinä olisi suomalaisille ehkä jotain opittavaa filippiinoista.. Ja välillä voitaisiin Suomessakin vaan keskittyä olennaiseen eikä ressata jo valmiiksi uutta päivää!
Matkustaminen Filippiinien sisällä on moninaista, voit liikkua, veneellä, laivalla, lentokoneella, minivanilla tai kolmipyörällä. Hinnat on suht alhaiset, keskimäärin 1 tunnin lento 40e, 12 tunnin botskimatka 20e, 30min kolmipyörä matka 4e, 6 tunnin minivan matka 9e.. Hinnat suuntaa antavia noin hintoja. Liikenteestä Joonas tuossa jo kirjoittelikin mutta sanon vielä itsekin että se on melkoista hallittua kaaosta. Kaikki ajaa miten sattuu ja tööttäilyäänet peittää kaiken muun alleen mutta kuitenkin ajossa tuntuu olevan jokin sekava kaava jolla vältetään uhrit. Vaikka olen reissannut Thaimaassa, Laosissa, Kambotzassa ja Vietnamissa niin missään en ole näin karmeeta liikennettä nähnyt. Pahinta se on Manilassa ja isoissa kaupungeissa missä on luonnollisestikin enemmän immeisiä. Manilassa mm.odotettiin 10min että oltaisiin päästy tien yli ruuhka aikana ja lopulta uskallettiin mennä erään paikallisen siivellä. Tällää tuntuu olevankin kaikista turvallisin keino ylittää tie se, että lähdet tien ylitykseen yhtäaikaa jonkun paikallisen kanssa. Nyt parissa viikossa on jo tottunut hieman lukemaan liikennettä ja pienemmissä kaupungeissa uskaltaa ylittää tien ihan huoletta. Kaikki kulkuneuvot (paitsi ehkä lentokoneet) on tapana lastata niin täyteen kuin paikkoja vaan on ja joskus hieman ylikin. Mitäpä sitä turhaan bensaa tuhlaamaan jos kyydissä on vielä paikkoja vapaana! Hätävilkut ruukataan laittaa päälle jos jollakin ajoneuvolla on johonkin kiire, tämä on merkkinä muille että voi antaa nopeammin tietä. Tiet on melko huonossa kunnossa ja rotvallit on korkeat, jos tänne haluaisi pyörätuolilla tulla matkaamaan niin haastavaa tulisi olemaan.. Kaiken tämän kaaottisuuden keskellä kuskit ovat kuitenkin todella varmoja ajajia ja moni suomalainen autoilija ei vetäisi heille vertoja. Täällä reaktionopeus on jotain aivan eri luokkaa kuin Suomen teillä. Täällä kun sitä tarvitaan joka minuutti.
Itsensä hoidattaminen on täällä todella edullista ja sitä kannattaa harrastaa. Olen käynyt pää-ja kasvohieronnassa (30min) joka maksoi n.4e, manikyyrissä (30min) josta maksoin 0,80e ja pedikyyrissä joka oli jotain 3e luokkaa. Kaikenlaisia hierontoja on tarjolla ja olisi tarkoitus käydä hierotuttamassa itteni kunhan Cebulle päästään ja auringonpolttamat on parempana. Tänään ostettiinkin huomiselle lennot Puertosta Cebulle. Liput maksoi abaut 40e per nenä.
Lopuksi vielä muutama asia joihin kannattaa varautua jos kiinnostuu budjettimatkailusta (itselle ollut näistä hyötyä):
Matkustaminen Filippiinien sisällä on moninaista, voit liikkua, veneellä, laivalla, lentokoneella, minivanilla tai kolmipyörällä. Hinnat on suht alhaiset, keskimäärin 1 tunnin lento 40e, 12 tunnin botskimatka 20e, 30min kolmipyörä matka 4e, 6 tunnin minivan matka 9e.. Hinnat suuntaa antavia noin hintoja. Liikenteestä Joonas tuossa jo kirjoittelikin mutta sanon vielä itsekin että se on melkoista hallittua kaaosta. Kaikki ajaa miten sattuu ja tööttäilyäänet peittää kaiken muun alleen mutta kuitenkin ajossa tuntuu olevan jokin sekava kaava jolla vältetään uhrit. Vaikka olen reissannut Thaimaassa, Laosissa, Kambotzassa ja Vietnamissa niin missään en ole näin karmeeta liikennettä nähnyt. Pahinta se on Manilassa ja isoissa kaupungeissa missä on luonnollisestikin enemmän immeisiä. Manilassa mm.odotettiin 10min että oltaisiin päästy tien yli ruuhka aikana ja lopulta uskallettiin mennä erään paikallisen siivellä. Tällää tuntuu olevankin kaikista turvallisin keino ylittää tie se, että lähdet tien ylitykseen yhtäaikaa jonkun paikallisen kanssa. Nyt parissa viikossa on jo tottunut hieman lukemaan liikennettä ja pienemmissä kaupungeissa uskaltaa ylittää tien ihan huoletta. Kaikki kulkuneuvot (paitsi ehkä lentokoneet) on tapana lastata niin täyteen kuin paikkoja vaan on ja joskus hieman ylikin. Mitäpä sitä turhaan bensaa tuhlaamaan jos kyydissä on vielä paikkoja vapaana! Hätävilkut ruukataan laittaa päälle jos jollakin ajoneuvolla on johonkin kiire, tämä on merkkinä muille että voi antaa nopeammin tietä. Tiet on melko huonossa kunnossa ja rotvallit on korkeat, jos tänne haluaisi pyörätuolilla tulla matkaamaan niin haastavaa tulisi olemaan.. Kaiken tämän kaaottisuuden keskellä kuskit ovat kuitenkin todella varmoja ajajia ja moni suomalainen autoilija ei vetäisi heille vertoja. Täällä reaktionopeus on jotain aivan eri luokkaa kuin Suomen teillä. Täällä kun sitä tarvitaan joka minuutti.
Itsensä hoidattaminen on täällä todella edullista ja sitä kannattaa harrastaa. Olen käynyt pää-ja kasvohieronnassa (30min) joka maksoi n.4e, manikyyrissä (30min) josta maksoin 0,80e ja pedikyyrissä joka oli jotain 3e luokkaa. Kaikenlaisia hierontoja on tarjolla ja olisi tarkoitus käydä hierotuttamassa itteni kunhan Cebulle päästään ja auringonpolttamat on parempana. Tänään ostettiinkin huomiselle lennot Puertosta Cebulle. Liput maksoi abaut 40e per nenä.
Lopuksi vielä muutama asia joihin kannattaa varautua jos kiinnostuu budjettimatkailusta (itselle ollut näistä hyötyä):
-Varaudu kylmiin suihkuihin. Halvoissa majapaikoissa tulee vain kylmää vettä. Mutta hiuksista tulee hyväkuntoiset!
-Varaa mieluiten hiukan etukäteen matkat kuten maansisäiset lennot. Saatat saada ne hiukan halvemmalla ja pääset varmasti haluamanasi päivänä lähtemään.
-Osta aina isoja gallonia vettä ja täytä niistä pieniin pulloihin.
-Monissa edullisissa guest houseissa voi olla homeongelmaa varsinkin trooppisissa maissa. Muista haistella huonetta ennen sen ottamista. Testaa myös että suihkusta tulee vettä ja vessa vetää.
-Piilota rahoja moneen eri paikkaan ja käytä käänteispsykologiaa piiloissa. Kaikissa majapaikoissa ei ole ollenkaan Safety boxia.
-Ole perillä paikallisesta rahasta jottet tule huijatuksi.
-Hyödynnä ilmaiset saippuat majapaikoista, vie vähän tilaa laukussa!
-Ota lentokoneesta "lainaan" viltti jota pidät mukana reissun ajan. Siitä on todella paljon hyötyä, toimii peittona, pyyhkeenä, tyynynä...Jos palaat kotiin samalla lentoyhtiöllä niin voit kiltisti palauttaa viltin kotilennolla.
-Muista tingata aina kun mahdollista mutta hyvän maun rajoissa.
-Osta hedelmiä ja nuudeleita kaupasta. Halpa ja hyvä ruoka jos tuntuu että rahat loppuu.
-Syö samoissa paikoissa paikallisten kanssa.
-Hyödynnä ilmainen internetyhteys.
Ainiin, kävelin tänään pienen kojun ohi ja siinä työskenteli mies joka korjasi kelloja. Kysyin voisiko hän lyhentää mun rannekellon hihnaa ottamalla välistä pari palaa pois. Hommassa meni 3 minuuttia ja se makso vaan 0,35e. Sama toimi Suomessa olis maksanu ainaki 10e. Näppärää!
Nyt syömään jotain hyvää ^^ (Eli mitä vaan paikallista ruokaa.)
-Emmi
maanantai 15. syyskuuta 2014
Kuvatuksia taasen!
Tässäpä kaikki kuvakansiot tähän mennessä. Kuviin lisätty tekstit :)
PS. Mitä luulette, toimiskohan oheiset rekkarit Suomessa? ;D
Snorklausta ja trio-jäätelö rusketus
Tervehdys taas!
El Nidon reissusta on palattu takaisin Puerto Princesaan ja vanhaan tuttuun Casa Linda Inn:n jonka suojista kirjoittelen. Emmi taisikin jo makurommeista ja simpukankeräilystä El Nidossa päivittää, mutta tehtiin siellä myös päivän kestävä snorklausreissu.
Reissu varattiin eräältä paikalliselta matkanjärjestäjältä jonka löytäminen ei EL Nidossa ollut vaikeaa. Suurinpiirtein joka toinen koju ansaitsi pääasiallisen elantonsa matkanjärjestelystä ja loput olivat sekalaista tarjontaa kioskeja, majapaikkoja, ravintoloita, baareja ja kauneushoitoloita. Katuja tallatessa saikin vähän väliä olla kieltäytymässä eri tarjouksista.
Tällä hetkellä täällä on off-seasoni joka näkyy selkeästi turistien vähyydessä. Paikallisilla
onkin kova kisaaminen siitä, että saavat edes niistä vähistäkin jotain tuloja revittyä. Saatiin suoralta kädeltä omankin matkan hinnasta 1/3 pois tinkaamatta. Riitti kun tupistiin suomeksi mihin mentäisiin ja oltiin hiukan "ei-niin-kiinnostuneita" ja rouva tiskillä tiputti hintaa kuin itsestään. 1200 pesoa per lärvi maksavalle matkalle jäi hintaa vain 800 pesosta per takamus. Hintaan saatiin vielä vuokrasnorkkelitkin.
Seuraavana aamuna startattiin viereiseltä rannalta neljän paikallisen ja yhdeksän turistin voimin. Jo menomatkakin tarjosi mahtavia näkymiä merelle sekä siellä täällä majesteettisena kohoaville kallioisille saarille. Ensimmäiselle snorklauspaikalle saavuttiin noin 20 minuutin matkan jälkeen ja se oli pieni kallioseinien ympäröimä laguuni. Ennen veteen menoa vedettiin snorkkeleiden lisäksi päälle myös pelastusliivit snorklauksen helpottamiseksi. Vesi oli ihanan lämmintä ja kirkasta joten pinnan alla olevaa elämää pääsi tosissaan tutkimaan. Ilmeisesti myös me aiheutimme uteliaisuutta ja eräs ahvenen kokoinen kala kävikin vähän liian tuttavalliseksi. Tästä tapaamisesta onkin muistona ympärysmitaltaan noin sentin kokoinen ruhje sisäreidessä. Piti ilmeisesti käydä maistamassa, että mikä tuo on.
Ensimmäisessä paikassa viivyttiin kolme varttia ja jatkettiin matkaa läheiselle rannalle. Paikalliset alkoivat grillailemaan meille lounasta ja odotellessa snorklattiin rannan läheisyydessä. Myös täällä aiheutimme kaloissa hämmennystä ja vihaa. Yksi valkoinen, hiukan edellistä tuttavuutta suurempi yksilö antoi ensin Emmille lähtöpassit ja muutaman sekunnin silmästä silmään tuijottelun jälkeen sai alkaa itsekin kauhomaan kuin Weismulleri aikanaan. Otettiin rannalla hetki kuvia jonka jälkeen päästiin syömään lounasta. Tarjolla oli grillattua kalaa, mustekalaa, possua, ja kanaa sekä riisiä, kasviksia ja hedelmiä.
Lounaan jälkeen käytiin tutkimassa Salaiseksi Laguuniksi nimetty paikka. Sinne pääsi vain pienestä kalliossa olevasta reiästä ja ainoastaan laskuveden aikaan.
Kun päästiin neljänteen ja viimeiseen snorkklauspaikkaan alkoi molemmat olla jo melko paranoideja hyökkäävien ja purevien kalojen jäljiltä. Joka kerta kun jokin kelluva risu, meriheinä tai remmi omista laseista hiipi näkökenttään alettiin molemmat huitoa kuin heinämiehet. Oli siinä varmaan veneessä odottelevilla oppailla ihmettelemistä ja naurussa pidättelemistä. Juuri ennen lähtöä kerettiin nähdä myös pieni merikilpikonna. Viimeinen etappi oli pieni ranta baareineen ja turistihintoineen. Ostettiin kuitenkin pienet juomat ja istuttiin aurinkotuoleihin nauttimaan päivän paisteesta. Olo oli kokopäivän polskinnan jäljiltä uupunut, mutta onnellinen.
Hotellille päästyä huomattiin, että muistojen lisäksi oli muukaan tarttunut astetta kovempi turistirusketus. Pelastusliivien ja shortsien ansiosta itsellä paloi hartiat, pieni suorakulmion muotoinen pala alaselkää ja pohkeet. Emmi käräytti itsestään suurinpiirtein samat osat paitsi bikinien vuoksi jäi takapuoleen valkoisena hohtava kolmio. Rusketus onkin ollut pari viime päivää tasoa Trio-jäätelö. Hiukan punaista, valkoista ja ruskeaa kauniisti sopusoinnussa pitkin kehoa. Ensiapua on annettu käyttämällä litroittain Aloe Vera-geeliä ja juomalla vielä suurempia määriä vettä. Rusketus onkin jo pikkuhiljaa alkanut tasoittua.
Eilen tehtiin paluumatka minivanilla tänne Puerto Princesaan. Puolessa välin matkaa jouduttiin tekemään vajaan tunnin pysähdys koska tie oli tukossa. Mutkaan ja loivaan ylämäkeen oli sammunut nosturi. Tien Vieressä pientareella oli tilaa ohittaa, mutta koska kohta oli mutainen ja sateen jäljiltä vielä pehmeämpi oli ohitusta yrittänyt kuorma-auto jäänyt siihen jumiin. Lisäksi auto oli valunut nosturia vasten niin ettei se kyennyt liikkumaan eteen eikä taakse. Työmiesten käytössä oli onneksi pieni puskutraktori jolla he saivat kärrättyä hiekkaa kuorma-auton alle ja annettua hiukan vetoapua.
Ohituskohdan hiekoituksen ja tasoituksen jälkeen alkoi ruuhka pikkuhiljaa purkautua ja matkaa jatkettiin taas. Itseä ei aikataulujen venyminen haitannut, mutta totta kai kyydissä oli pariskunta jotka olivat tyhmyyttään jättäneet paluumatkan Puerto Princessan lentokentälle viime hetkelle. Lisäksi ruuhkassa seisomisen vuoksi oli aikataulu venähtänyt sen verran, että lennolle kerkeäminen alkoi näyttämään jo toivottomalta. Pariskunta ilmaisikin huolensa kuskille joka toikaisi vain: "No problem. I can do it!" Sen jälkeen painettiin mutkaa ja mäkeä kuin tuli perseen alla ja olisi ollut Kankkusen Juhalla ja Mäkisen Tommillakin opittavaa herran taidoista. Ei mennytkään kauaa kun sama pariskunta alkoikin huudella, että ajoissa ehtimisen lisäksi olisi mukava päästä perille turvallisesti.
Ajokulttuuri on täällä sellainen, ettei se ole vieläkään täysin itselle auennut. Kun Suomessa yleensä tyytätään vain kun joku törttöilee, ja muutenkin tyyttiä pidetään samaan kategoriaan kuuluvana keskisormen kanssa, niin täällä paikalliset käyttää sitä varoittamiseen, tervehtimiseen, kiittämiseen ja ties mihin. Lisäksi ajovaloja ei pidetä päällä ainakaan päivisin, mutta pitkiä väläytellään taas eri syistä ja välillä kaahataan hätävilkutkin päällä. Toisinaan tulee kadulla öisinkin vastaan kevytmoottoripyöriä ilman valoja, mutta silloinkin kuski onneksi tyyttää tai sitten huutaa. Ohituksi tehdään vaikka vastaan tulee liikennettä ja useasti mennäänkin monta ajoneuvoa kahdella kaistalla rinnakkain. Samalla ajokulttuuri täällä on kohteliasta. Kaikki mm. väistävät ystävällisesti, eikä itse ole tullut hullun tuntuisista ohituksista huolimatta todistettua yhtään läheltä piti tilannetta.
Eiköhän tässä ala olla jo tarpeeksi tekstiä tälle kertaa, vaikka enempikin pystyisi kaikesta kokemastaan ja näkemästään kirjoittamaan. Keskiviikkona lennetään Cebulle ja kirjoitellaan viimeistään sieltä sitten lisää päivityksiä.
Joonas
PS. Iskä, käypä tarkistaa sähköposti ja vastaa sen tai tekstiviestin kautta :)
El Nidon reissusta on palattu takaisin Puerto Princesaan ja vanhaan tuttuun Casa Linda Inn:n jonka suojista kirjoittelen. Emmi taisikin jo makurommeista ja simpukankeräilystä El Nidossa päivittää, mutta tehtiin siellä myös päivän kestävä snorklausreissu.
Reissu varattiin eräältä paikalliselta matkanjärjestäjältä jonka löytäminen ei EL Nidossa ollut vaikeaa. Suurinpiirtein joka toinen koju ansaitsi pääasiallisen elantonsa matkanjärjestelystä ja loput olivat sekalaista tarjontaa kioskeja, majapaikkoja, ravintoloita, baareja ja kauneushoitoloita. Katuja tallatessa saikin vähän väliä olla kieltäytymässä eri tarjouksista.
Tällä hetkellä täällä on off-seasoni joka näkyy selkeästi turistien vähyydessä. Paikallisilla
onkin kova kisaaminen siitä, että saavat edes niistä vähistäkin jotain tuloja revittyä. Saatiin suoralta kädeltä omankin matkan hinnasta 1/3 pois tinkaamatta. Riitti kun tupistiin suomeksi mihin mentäisiin ja oltiin hiukan "ei-niin-kiinnostuneita" ja rouva tiskillä tiputti hintaa kuin itsestään. 1200 pesoa per lärvi maksavalle matkalle jäi hintaa vain 800 pesosta per takamus. Hintaan saatiin vielä vuokrasnorkkelitkin.
Seuraavana aamuna startattiin viereiseltä rannalta neljän paikallisen ja yhdeksän turistin voimin. Jo menomatkakin tarjosi mahtavia näkymiä merelle sekä siellä täällä majesteettisena kohoaville kallioisille saarille. Ensimmäiselle snorklauspaikalle saavuttiin noin 20 minuutin matkan jälkeen ja se oli pieni kallioseinien ympäröimä laguuni. Ennen veteen menoa vedettiin snorkkeleiden lisäksi päälle myös pelastusliivit snorklauksen helpottamiseksi. Vesi oli ihanan lämmintä ja kirkasta joten pinnan alla olevaa elämää pääsi tosissaan tutkimaan. Ilmeisesti myös me aiheutimme uteliaisuutta ja eräs ahvenen kokoinen kala kävikin vähän liian tuttavalliseksi. Tästä tapaamisesta onkin muistona ympärysmitaltaan noin sentin kokoinen ruhje sisäreidessä. Piti ilmeisesti käydä maistamassa, että mikä tuo on.
Ensimmäisessä paikassa viivyttiin kolme varttia ja jatkettiin matkaa läheiselle rannalle. Paikalliset alkoivat grillailemaan meille lounasta ja odotellessa snorklattiin rannan läheisyydessä. Myös täällä aiheutimme kaloissa hämmennystä ja vihaa. Yksi valkoinen, hiukan edellistä tuttavuutta suurempi yksilö antoi ensin Emmille lähtöpassit ja muutaman sekunnin silmästä silmään tuijottelun jälkeen sai alkaa itsekin kauhomaan kuin Weismulleri aikanaan. Otettiin rannalla hetki kuvia jonka jälkeen päästiin syömään lounasta. Tarjolla oli grillattua kalaa, mustekalaa, possua, ja kanaa sekä riisiä, kasviksia ja hedelmiä.
Lounaan jälkeen käytiin tutkimassa Salaiseksi Laguuniksi nimetty paikka. Sinne pääsi vain pienestä kalliossa olevasta reiästä ja ainoastaan laskuveden aikaan.
Kun päästiin neljänteen ja viimeiseen snorkklauspaikkaan alkoi molemmat olla jo melko paranoideja hyökkäävien ja purevien kalojen jäljiltä. Joka kerta kun jokin kelluva risu, meriheinä tai remmi omista laseista hiipi näkökenttään alettiin molemmat huitoa kuin heinämiehet. Oli siinä varmaan veneessä odottelevilla oppailla ihmettelemistä ja naurussa pidättelemistä. Juuri ennen lähtöä kerettiin nähdä myös pieni merikilpikonna. Viimeinen etappi oli pieni ranta baareineen ja turistihintoineen. Ostettiin kuitenkin pienet juomat ja istuttiin aurinkotuoleihin nauttimaan päivän paisteesta. Olo oli kokopäivän polskinnan jäljiltä uupunut, mutta onnellinen.
Hotellille päästyä huomattiin, että muistojen lisäksi oli muukaan tarttunut astetta kovempi turistirusketus. Pelastusliivien ja shortsien ansiosta itsellä paloi hartiat, pieni suorakulmion muotoinen pala alaselkää ja pohkeet. Emmi käräytti itsestään suurinpiirtein samat osat paitsi bikinien vuoksi jäi takapuoleen valkoisena hohtava kolmio. Rusketus onkin ollut pari viime päivää tasoa Trio-jäätelö. Hiukan punaista, valkoista ja ruskeaa kauniisti sopusoinnussa pitkin kehoa. Ensiapua on annettu käyttämällä litroittain Aloe Vera-geeliä ja juomalla vielä suurempia määriä vettä. Rusketus onkin jo pikkuhiljaa alkanut tasoittua.
Eilen tehtiin paluumatka minivanilla tänne Puerto Princesaan. Puolessa välin matkaa jouduttiin tekemään vajaan tunnin pysähdys koska tie oli tukossa. Mutkaan ja loivaan ylämäkeen oli sammunut nosturi. Tien Vieressä pientareella oli tilaa ohittaa, mutta koska kohta oli mutainen ja sateen jäljiltä vielä pehmeämpi oli ohitusta yrittänyt kuorma-auto jäänyt siihen jumiin. Lisäksi auto oli valunut nosturia vasten niin ettei se kyennyt liikkumaan eteen eikä taakse. Työmiesten käytössä oli onneksi pieni puskutraktori jolla he saivat kärrättyä hiekkaa kuorma-auton alle ja annettua hiukan vetoapua.
Ohituskohdan hiekoituksen ja tasoituksen jälkeen alkoi ruuhka pikkuhiljaa purkautua ja matkaa jatkettiin taas. Itseä ei aikataulujen venyminen haitannut, mutta totta kai kyydissä oli pariskunta jotka olivat tyhmyyttään jättäneet paluumatkan Puerto Princessan lentokentälle viime hetkelle. Lisäksi ruuhkassa seisomisen vuoksi oli aikataulu venähtänyt sen verran, että lennolle kerkeäminen alkoi näyttämään jo toivottomalta. Pariskunta ilmaisikin huolensa kuskille joka toikaisi vain: "No problem. I can do it!" Sen jälkeen painettiin mutkaa ja mäkeä kuin tuli perseen alla ja olisi ollut Kankkusen Juhalla ja Mäkisen Tommillakin opittavaa herran taidoista. Ei mennytkään kauaa kun sama pariskunta alkoikin huudella, että ajoissa ehtimisen lisäksi olisi mukava päästä perille turvallisesti.
Ajokulttuuri on täällä sellainen, ettei se ole vieläkään täysin itselle auennut. Kun Suomessa yleensä tyytätään vain kun joku törttöilee, ja muutenkin tyyttiä pidetään samaan kategoriaan kuuluvana keskisormen kanssa, niin täällä paikalliset käyttää sitä varoittamiseen, tervehtimiseen, kiittämiseen ja ties mihin. Lisäksi ajovaloja ei pidetä päällä ainakaan päivisin, mutta pitkiä väläytellään taas eri syistä ja välillä kaahataan hätävilkutkin päällä. Toisinaan tulee kadulla öisinkin vastaan kevytmoottoripyöriä ilman valoja, mutta silloinkin kuski onneksi tyyttää tai sitten huutaa. Ohituksi tehdään vaikka vastaan tulee liikennettä ja useasti mennäänkin monta ajoneuvoa kahdella kaistalla rinnakkain. Samalla ajokulttuuri täällä on kohteliasta. Kaikki mm. väistävät ystävällisesti, eikä itse ole tullut hullun tuntuisista ohituksista huolimatta todistettua yhtään läheltä piti tilannetta.
Eiköhän tässä ala olla jo tarpeeksi tekstiä tälle kertaa, vaikka enempikin pystyisi kaikesta kokemastaan ja näkemästään kirjoittamaan. Keskiviikkona lennetään Cebulle ja kirjoitellaan viimeistään sieltä sitten lisää päivityksiä.
Joonas
PS. Iskä, käypä tarkistaa sähköposti ja vastaa sen tai tekstiviestin kautta :)
torstai 11. syyskuuta 2014
Tekniset ongelmat korjattu!
...Niin me ainakin luullaan :-D Eli nyt pitäisi näkyä kuvat "Manila" ja "Puerto Princesa-Underground River-El Nido" kansioissa. Laittakaa kommenttia jos ei vieläkään näy niin yritetään keksiä jotaki että saadaan ne näkyviin :)
Pahoittelut tästä.
Katastrofi Empula ja Jonttu Tonttu
Pahoittelut tästä.
Katastrofi Empula ja Jonttu Tonttu
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Lisää kuvatuksia!
Tässäpä lisää kuvia Puerto Princesasta ja El Nidosta sekä Underground Riveriltä. ENJOY!
HUOM! LINKKI KORJATTU JA KUVIEN PITÄISI NYT NÄKYÄ :-)
Puerto Princesa-Underground River- El Nido
HUOM! LINKKI KORJATTU JA KUVIEN PITÄISI NYT NÄKYÄ :-)
Puerto Princesa-Underground River- El Nido
Määränpäänä El Nido
Käytiin tosiaan Sabangissa tsekkaamassa Underground River. Ensin matkattiin pari tuntia minivanilla satamaan jossa hypättiin paatin kyytiin ja se heitti meidät suht lähellä olevalle rannalle. Siellä noustiin maihin ja räpsittiin kuvia apinoista ja jättiliskoista joiden nimeä en nyt muista. Varaanin tyylisiä jöllejä kuitenkin :) Apinoista varoiteltiin paljon että ne pöllii sulta kaiken jos et oo valppaana (osaavat kuulemma käyttää iPhonea ja aukoa juomapullot). Aina kun joku aukaisi laukun niin jostain ilmaantui paikalle pikku veijari joka selvästi jo suunnitteli näpistystä avonaisesta laukusta. Joonaksella oli reisitaskussaan sadetakki ja tasku pullotti, Joonaksen kävellessä taskulla oli kerinnyt käydä jo apina kokeilemassa taskun sisältöä..
Seuraavaksi noustiin taas vähän pienempään veneeseen ja laitettiin pelastusliivien lisäksi kypärät päähän. Opas meloi paatin aivan upean kallionseinämän viereen ja siinä olevasta aukosta sisään kallionsisäiselle joelle. Sisältä ei valitettavasti saatu otettua kuvia kun kamera on niin huono ja ei saanut käyttää salamaa, mutta sen verran voin kuvailla että se oli kuin olisit mennyt johonkin toiseen maailmaan! Vesi voi muovata mitä ihmeellisempiä muotoja kallion pintaan. Reissu maksoi yhdelle hengelle noin 26e sisältäen matkat,luvan, oppaan ja buffetruokailun.
Seuraavaksi noustiin taas vähän pienempään veneeseen ja laitettiin pelastusliivien lisäksi kypärät päähän. Opas meloi paatin aivan upean kallionseinämän viereen ja siinä olevasta aukosta sisään kallionsisäiselle joelle. Sisältä ei valitettavasti saatu otettua kuvia kun kamera on niin huono ja ei saanut käyttää salamaa, mutta sen verran voin kuvailla että se oli kuin olisit mennyt johonkin toiseen maailmaan! Vesi voi muovata mitä ihmeellisempiä muotoja kallion pintaan. Reissu maksoi yhdelle hengelle noin 26e sisältäen matkat,luvan, oppaan ja buffetruokailun.
Saavuimme eilen tiistaina tänne Palawanien pohjoispäähän El Nidoon. Ostimme majapaikastamme minivan liput hintaan 700p eli noin 12e per nenä. Matka kesti noin 6 tuntia ja tiet oli välillä tosi huonossa kunnossa. Vuoristotiet jo sinällään tuntuvat aikamoisilta serpentiiniteineen mutta kun lisäät siihen isot kuopat hiekkatiessä ja rankkasateen niin avot! Täällä nuo rankkasateet on kans rankkoja, vettä tulee kuin saavista kaatamalla eikä autossa meinaa riittää pyyhkijöiden nopeus kunnolla. Lopulta kuitenkin saavuimme El Nidoon ja otimme kolmipyörän alle ja ajeltiin etsimään halpoja majapaikkoja. Päädyttiin Strong Tower Inn nimiseen guest houseen jossa yö maksaa kahdelta hengeltä 400p eli noin 6,90e. Huone on pieni (sänky ja pöytä) mutta siinä on oma wc ja suihku sekä huoneessa toimii Wi-Fi. Kyllä tässä asuu vaikka suihkusta tulee vaan jääkylmää vettä ja kakkakikkareet jää pyörimään pönttöön kun pytyssä ei ole huuhtelunappia ollenkaan (eikä myöskään istuinrengasta). Vessa vedetään kaatamalla sinne kauhalla vettä jonka olet ottanut suihkusta. Kyllä täällä vaan alkaa arvostamaan länsimaisesten vessojen helppoutta ja mukavuutta! PS. Kylmä ja märkä posliini ei tunnu hirveen mukavalta...
Törmättiin sattumalta kiinalaiseen Yaniin kun saavuimme El Nidoon ja teimme rehvit ruokailun merkeissä. Käytiin syömässä ihanat pitsat läheisessä raflassa josta jatkettiin viereiseen ranskalaiseen kuppilaan josta sai itsetehtyä makurommia. Pohjana on siis valkoinen rommi ja isoissa puteleissa lillui rommin joukossa erilaisia hedelmiä joita pidetään rommissa noin kuukausi jonka jälkeen setti on valmis. Makuina oli mm.banaani, omena, mango, kaneli, chili-kaneli, ananas, appelsiini... Tutustuttiin siellä mukavaa paikalliseen baarimikkoon jonka kanssa keskusteltiin paljon filippiinoista ja heidän kulttuurista ja tavoistaan. Saimme tietää mm. että Filippiineillä puhutaan yli 80 eri kieltä, pikkukylissäkin puhutaan omaa kieltä.Murteet ovat niin erilaisia etteivät esimerkiksi viereisten kylien ihmiset välttämättä ymmärrä toisiaan. Uskonto on vahvasti roomalais-katolista mutta silti nuoret parit eivät halua mennä naimisiin koska avioerot ovat todella hankalia. Perhe on tärkeä ja vanhuksista pidetään mahdollisimman pitkälle asti huolta itse, vanhainkoteja on mutta harva haluaa sukulaisiaan sinne laittaa (lisäksi se on kallista). Ehkäisystä ei puhuta kouluissa koska kirkko kieltää sen, tämän vuoksi Filippiinit on ylikansoitettu maa ja köyhyyttä on paljon. Filippiinit on melkoinen sekoitus kaikkia maailman eri kulttuureja, täällä on vaikutteita Espanjasta, Kiinasta ja muista Aasian maista sekä länsimaista. Kyseltiin myös että mitä paikallisia ruokia hän suosittelee meille ja vastaus oli balut (keitetty ankanmuna jonka siällä on ankansikiö), puunkuoren alla elelevät madot sekä adobo (kanaa, possua tai nautaa etikkapohjaisessa kastikkeessa). Kana adoboa söin tänään ja se oli todella hyvää! Useimmiten ruuassa oleva liha on käsinsyötävää (luisia lihapaloja) ja kastikkeet ovat todella maukkaita. Mitenhän sitä malttaa Suomeen palattuaan syödä vaan tylsää perusruokaa jota ei osaa edes maustaa hyvin.. :D
Tänään käytiin kävelemässä rannalla ja ilma oli ihana vaikka aurinko oli pilvessä. Keräiltiin simpukoita ja nähtiin katukoiria vaikka kuin paljon. Yhdellä oli jalka menny poikki ja teki pahaa kattoa sitä tynkää mutta semmosta se tuntuu olevan näiden koirien elämä täällä. Harvalla paikallisella on oma koira josta on pidetty hyvin huolta. Suurin osa koirista on kapisia ja kirppuisia sekä niillä on monesti haavoja tappeluista tai syöpäläisten takia. Kyllä on Nemolla kaikki hyvin kun saa ruuan kahdesti päivässä nokan eteen ja lämpimän kotikolon!
Kuvia lisäillään piakkoin, lataus on vaan hiukan hitaampaa täällä. Huomenna suunnitelmissa majapaikan vaihto ja ehkä kajakointia.
Emmi kuittaa.
Törmättiin sattumalta kiinalaiseen Yaniin kun saavuimme El Nidoon ja teimme rehvit ruokailun merkeissä. Käytiin syömässä ihanat pitsat läheisessä raflassa josta jatkettiin viereiseen ranskalaiseen kuppilaan josta sai itsetehtyä makurommia. Pohjana on siis valkoinen rommi ja isoissa puteleissa lillui rommin joukossa erilaisia hedelmiä joita pidetään rommissa noin kuukausi jonka jälkeen setti on valmis. Makuina oli mm.banaani, omena, mango, kaneli, chili-kaneli, ananas, appelsiini... Tutustuttiin siellä mukavaa paikalliseen baarimikkoon jonka kanssa keskusteltiin paljon filippiinoista ja heidän kulttuurista ja tavoistaan. Saimme tietää mm. että Filippiineillä puhutaan yli 80 eri kieltä, pikkukylissäkin puhutaan omaa kieltä.Murteet ovat niin erilaisia etteivät esimerkiksi viereisten kylien ihmiset välttämättä ymmärrä toisiaan. Uskonto on vahvasti roomalais-katolista mutta silti nuoret parit eivät halua mennä naimisiin koska avioerot ovat todella hankalia. Perhe on tärkeä ja vanhuksista pidetään mahdollisimman pitkälle asti huolta itse, vanhainkoteja on mutta harva haluaa sukulaisiaan sinne laittaa (lisäksi se on kallista). Ehkäisystä ei puhuta kouluissa koska kirkko kieltää sen, tämän vuoksi Filippiinit on ylikansoitettu maa ja köyhyyttä on paljon. Filippiinit on melkoinen sekoitus kaikkia maailman eri kulttuureja, täällä on vaikutteita Espanjasta, Kiinasta ja muista Aasian maista sekä länsimaista. Kyseltiin myös että mitä paikallisia ruokia hän suosittelee meille ja vastaus oli balut (keitetty ankanmuna jonka siällä on ankansikiö), puunkuoren alla elelevät madot sekä adobo (kanaa, possua tai nautaa etikkapohjaisessa kastikkeessa). Kana adoboa söin tänään ja se oli todella hyvää! Useimmiten ruuassa oleva liha on käsinsyötävää (luisia lihapaloja) ja kastikkeet ovat todella maukkaita. Mitenhän sitä malttaa Suomeen palattuaan syödä vaan tylsää perusruokaa jota ei osaa edes maustaa hyvin.. :D
Tänään käytiin kävelemässä rannalla ja ilma oli ihana vaikka aurinko oli pilvessä. Keräiltiin simpukoita ja nähtiin katukoiria vaikka kuin paljon. Yhdellä oli jalka menny poikki ja teki pahaa kattoa sitä tynkää mutta semmosta se tuntuu olevan näiden koirien elämä täällä. Harvalla paikallisella on oma koira josta on pidetty hyvin huolta. Suurin osa koirista on kapisia ja kirppuisia sekä niillä on monesti haavoja tappeluista tai syöpäläisten takia. Kyllä on Nemolla kaikki hyvin kun saa ruuan kahdesti päivässä nokan eteen ja lämpimän kotikolon!
Kuvia lisäillään piakkoin, lataus on vaan hiukan hitaampaa täällä. Huomenna suunnitelmissa majapaikan vaihto ja ehkä kajakointia.
Emmi kuittaa.
maanantai 8. syyskuuta 2014
Valiaikatietoja
Hellurei!
Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut ( pelkastaan positiivisia asioita, aiti ala panikoi :) ) sitten viime blogipaivityksen. Tanaan vietetaan viimeista iltaa Puerto Princesan Casa Linda Inn:ssa ja huomenna olisi tarkoitus suunnata kohti Palawanien pohjoisosia ja El Nidoa. Punnittiin vaihtoehtoja bussin ja minivanin valilla ja hintojen ollessa suurinpiirtein samaa luokkaa paadyttiin ilmastoituun ja hiukan nopeampaan vaihtoehtoon eli minivaniin. El Nidosta sen verran infoa, etta ilmeisesti paivasaikaan 06.00-14.00 sahkonsaaminen siella on kiven alla. Ei pitaisi mitenkaan ratkaisevasti vaikuttaa eli kirjoitellaan paivityksia aina kun vain mahdollisuuksia on. Puhelimesta lyhyesti, etta ollaan jo sen verta kaukana tutuista mastoista, etta ainakin itsella on ollut koko Palawaaneilla oloajan puhelimesta kentat nollassa. Tekstarit ovat saapuneet, muttei niihin ole kyennyt vastaamaan ( aiti ala panikoi :) ).
Lauantai-iltana paatettiin hieman rentoutua ja juhlistaa taalla oloa rommikolan ja oluen merkeissa. Majapaikan terassilla juomia siemaillessa ja korttia pelatessa saatiin seuraa toisesta reppureissaajasta. Kiinalaisen neiti Yanin seurassa ilta kuluikin mukavasti tarinoidessa ja kulttuureja verraten. Lisaksi opittiin pelamaan kiinalaista korttipelia, jonka nimi ei syysta tai toisesta jaanyt mieleen. Yan myos teki meilla molemmille ennustukset kammenista jotka lupailivat pitkaa ikaa ja terveytta.
Suomalaiseen lainsaadantoon tottuneelle on aina yhta suuri ihmetyksen aihe, kun jossain pain maailmaa myydaan alkoholia kellon ympari ja jopa pienissakin kioskeissa. Lisaksi useat putiikit toimivat ruokakaupan ja alkon lisaksi myos apteekkeina. Ja toisin kuin meilla ei reseptia tarvitse laakarilta hakea. Tama tuli todettua kun kaytiin ostamassa malarialaakkeet ja hatavaraksi antibiootteja. Voi olla, ettei tulisi meilla pain toimimaan jos kaikki Jani-Petterit ja voisivat kaamosmasennukseen hakea R-kioskilta pilleripaketin reseptitta ja pullon kirkasta kyytipojaksi. Vaikka viina on taalla halvempaa kuin vesi ja helposta saatavilla ei kaduilla siltikaan orveltajia nay.
Toinen silmiinpistava asia katuja tallatessa on siisteys. Roskakoreja ei monestikaan ole mailla eika halmeilla ja tyhjaa juomapulloa saa kuljettaa mukana pitkiakin matkoja ennen kuin sellainen loytyy. Silti maasta ei loydy karkkipaperiakaan. Tahan saattaa toki vaikuttaa tiukka lainsaadanto jossa roskaamisesta jaetaan sakko- ja jopa vankilarangaistuksia. Ensimmainen kerta kustantaa 100 pesoa, toisesta kerrasta saa pulittaa 200 pesoa seka kyykkia yhden paivan haalarit paalla yhdyskuntapalveluksessa. Kolmas kerta tyhjentaa taskuja mukavasti 1000 peson verran, mutta samaan hintaan saa valtiolta ilmaisen yllapidon seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi.
Tanaan on lisaksi kayty katsastamassa eras paikallinen nahtavyys. Opastettu reissu 70 kilometrin paahan Sabangin maanalaiselle joelle. Tasta matkasta myohemmin lisaa seka tekstin, etta kuvien muodossa. Emmia alkaa vieressa se verran nalattamaan, etta taytyy jattaa tarina toiseen paivitykseen :)
Lyhyena loppuyhteenvetona viela se, etta ihmiset ovat olleet mukavia ja kohteliaita, ruoka fantastista ja maisemat henkeasalpaavia. Voisi sita huonommissakin puitteissa lomansa viettaa!
Kirjoittelemisiin!
-Joonas
Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut ( pelkastaan positiivisia asioita, aiti ala panikoi :) ) sitten viime blogipaivityksen. Tanaan vietetaan viimeista iltaa Puerto Princesan Casa Linda Inn:ssa ja huomenna olisi tarkoitus suunnata kohti Palawanien pohjoisosia ja El Nidoa. Punnittiin vaihtoehtoja bussin ja minivanin valilla ja hintojen ollessa suurinpiirtein samaa luokkaa paadyttiin ilmastoituun ja hiukan nopeampaan vaihtoehtoon eli minivaniin. El Nidosta sen verran infoa, etta ilmeisesti paivasaikaan 06.00-14.00 sahkonsaaminen siella on kiven alla. Ei pitaisi mitenkaan ratkaisevasti vaikuttaa eli kirjoitellaan paivityksia aina kun vain mahdollisuuksia on. Puhelimesta lyhyesti, etta ollaan jo sen verta kaukana tutuista mastoista, etta ainakin itsella on ollut koko Palawaaneilla oloajan puhelimesta kentat nollassa. Tekstarit ovat saapuneet, muttei niihin ole kyennyt vastaamaan ( aiti ala panikoi :) ).
Lauantai-iltana paatettiin hieman rentoutua ja juhlistaa taalla oloa rommikolan ja oluen merkeissa. Majapaikan terassilla juomia siemaillessa ja korttia pelatessa saatiin seuraa toisesta reppureissaajasta. Kiinalaisen neiti Yanin seurassa ilta kuluikin mukavasti tarinoidessa ja kulttuureja verraten. Lisaksi opittiin pelamaan kiinalaista korttipelia, jonka nimi ei syysta tai toisesta jaanyt mieleen. Yan myos teki meilla molemmille ennustukset kammenista jotka lupailivat pitkaa ikaa ja terveytta.
Suomalaiseen lainsaadantoon tottuneelle on aina yhta suuri ihmetyksen aihe, kun jossain pain maailmaa myydaan alkoholia kellon ympari ja jopa pienissakin kioskeissa. Lisaksi useat putiikit toimivat ruokakaupan ja alkon lisaksi myos apteekkeina. Ja toisin kuin meilla ei reseptia tarvitse laakarilta hakea. Tama tuli todettua kun kaytiin ostamassa malarialaakkeet ja hatavaraksi antibiootteja. Voi olla, ettei tulisi meilla pain toimimaan jos kaikki Jani-Petterit ja voisivat kaamosmasennukseen hakea R-kioskilta pilleripaketin reseptitta ja pullon kirkasta kyytipojaksi. Vaikka viina on taalla halvempaa kuin vesi ja helposta saatavilla ei kaduilla siltikaan orveltajia nay.
Toinen silmiinpistava asia katuja tallatessa on siisteys. Roskakoreja ei monestikaan ole mailla eika halmeilla ja tyhjaa juomapulloa saa kuljettaa mukana pitkiakin matkoja ennen kuin sellainen loytyy. Silti maasta ei loydy karkkipaperiakaan. Tahan saattaa toki vaikuttaa tiukka lainsaadanto jossa roskaamisesta jaetaan sakko- ja jopa vankilarangaistuksia. Ensimmainen kerta kustantaa 100 pesoa, toisesta kerrasta saa pulittaa 200 pesoa seka kyykkia yhden paivan haalarit paalla yhdyskuntapalveluksessa. Kolmas kerta tyhjentaa taskuja mukavasti 1000 peson verran, mutta samaan hintaan saa valtiolta ilmaisen yllapidon seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi.
Tanaan on lisaksi kayty katsastamassa eras paikallinen nahtavyys. Opastettu reissu 70 kilometrin paahan Sabangin maanalaiselle joelle. Tasta matkasta myohemmin lisaa seka tekstin, etta kuvien muodossa. Emmia alkaa vieressa se verran nalattamaan, etta taytyy jattaa tarina toiseen paivitykseen :)
Lyhyena loppuyhteenvetona viela se, etta ihmiset ovat olleet mukavia ja kohteliaita, ruoka fantastista ja maisemat henkeasalpaavia. Voisi sita huonommissakin puitteissa lomansa viettaa!
Kirjoittelemisiin!
-Joonas
perjantai 5. syyskuuta 2014
Paikalliset ja kalkkilaivankapteenit
Dodii! Nyt ollaan selviydytty tanne Palawaneille. Lennettiin Palawanien isoimpaan kaupunkiin Puerto Princesaan tanaan ja lento kesti vaan 1h. Meidan ilmeet oli varmaan melko hyvat kun astuttiin sisaan pienehkoon Cebu Pacificin koneeseen joka oli taynna "savua". Kaikki matkustajat ja lentoemot oli vaan ihan lungina ja me ihan ihmeissaan etta mista tuo savu tulee. Sitten tajuttiin etta se on vesihoyrya ilmeisesti ilmaa raikastamaan..? Samaan aikaa alkoi lentokoneen kaiuttimista pauhaamaan uusimmat tanssihitit. Vahan soomalaisia nauratti tama mutta ilmeisesti se on aivan normi kaytanto taallapain. Lento meni hyvin eika pelottanu ees hirveesti!
Eilen kaytiin jattimaisessa ostoskeskuksessa lahella Wanderer's Guest Housea ja bongattiin useampi satsi kerjalaislapsia kaduilla. Melko rankkaa elamaa ne kylla joutuu tuolla kaduilla viettamaan, kylla Suomessa on kaikki viela hyvin vaikka oliskin tyoton.. Taalla jotenkin melkein havettaa olla lansimainen "rikas" kun tietaa ettei paikallisilla paljoa rahaa ole ja nakee missa oloissa ihmiset pahimmillaan joutuu elamaan. Jalleen kerran voi todeta etta kylla se vaan on lottovoitto syntya Suomeen! Vaikkakin Suomeen palatessa palaan takaisin vahavaraisten ja keskituloisten valimaastoon..
Paikalliset ihmiset on taalla aivan mahtavia! Kaupassa kaydessa vartija lauleskelee pitkat luritukset ja vaatekaupan myyja laulun ohessa tanssahteleekin. Ostoskeskuksessa voi laulaa karaokea ja tarjoilijat laulavat yhteislauluja. Taksikuskit toimii matkan aikana hyvina oppaina ja kertoo kaikenlaista nippelitietoa kaupungista ja rakennuksista. Kaikki hymyilee kun kavelet ohi ja tarjoavat jopa sateenvarjoa 10m matkalle mopedin kyytiin. Toki me saadaan TODELLA paljon katseita (ja valilla naurunpyrskahdyksia) osaksemme, johtuneeko lie kalkkilaivankapteeni lookista vai mista. Paikalliset kehuu kovasti meikalaisen tatuointeja ja hiuksia, yksi nainen jopa pysaytti mut ja kysyi "Can I touch your hair? " Siina sitten seisoin jonku tovin kun vieras ihminen silitteli mun paata.. :-D
Kaytiin juuri syomassa ja Joonas tilasi possu sisslingia (possuhakkelusta jossa joukossa myos sisuskaluja) ja itse otin grillattua kalaa. Sori vaan iska ja kaikki muut kalastajasuvun sukulaiset, soin elamani parasta kalaa ever! Siina oli todella hyvaa grillikastiketta eika ollu ruodon ruotoa. Pakko maistella kylla sita viela uudemman kerran. Joonaksen ruokakin oli tosi hyvaa eika olis arvannukkaan etta mita kaikkea se pitaa sisallaan. Ostettiin juuri malarialaakkeet apteekista (doksisykliini tabletit) ja paastiin todella halvalla. 14 tabletin hinnaksi tuli vain noin 2,5e kun Suomesta ostetut malarialaakkeet olisi maksaneet noin 50e paketilta jos oikein muistan.. Taalla saa apteekista myos laakkeet jos sairastuu malariaan.
Talla hetkella asutaan aivan upeassa (ja edullisessa!) guest housessa nimelta Casa Linda Inn. Taalla maksaa yo kahdelta hengelta tuulettimen,kylpparin ja vessan kera vain 650pesoa eli n.10e. Eli 5e yo kun puoliksi maksetaan :) Tahan hintaan kuuluu viela ilmainen aamupala! Kuvia tulee taas lisaa myohemmin.
Nyt on aika menna ruokalevolle, palaamme taas astioille!
PS. Kuultiin etta Suomeen on palannu kesa! Nauttikaa viela kun voitte :)
-Emmi
Eilen kaytiin jattimaisessa ostoskeskuksessa lahella Wanderer's Guest Housea ja bongattiin useampi satsi kerjalaislapsia kaduilla. Melko rankkaa elamaa ne kylla joutuu tuolla kaduilla viettamaan, kylla Suomessa on kaikki viela hyvin vaikka oliskin tyoton.. Taalla jotenkin melkein havettaa olla lansimainen "rikas" kun tietaa ettei paikallisilla paljoa rahaa ole ja nakee missa oloissa ihmiset pahimmillaan joutuu elamaan. Jalleen kerran voi todeta etta kylla se vaan on lottovoitto syntya Suomeen! Vaikkakin Suomeen palatessa palaan takaisin vahavaraisten ja keskituloisten valimaastoon..
Paikalliset ihmiset on taalla aivan mahtavia! Kaupassa kaydessa vartija lauleskelee pitkat luritukset ja vaatekaupan myyja laulun ohessa tanssahteleekin. Ostoskeskuksessa voi laulaa karaokea ja tarjoilijat laulavat yhteislauluja. Taksikuskit toimii matkan aikana hyvina oppaina ja kertoo kaikenlaista nippelitietoa kaupungista ja rakennuksista. Kaikki hymyilee kun kavelet ohi ja tarjoavat jopa sateenvarjoa 10m matkalle mopedin kyytiin. Toki me saadaan TODELLA paljon katseita (ja valilla naurunpyrskahdyksia) osaksemme, johtuneeko lie kalkkilaivankapteeni lookista vai mista. Paikalliset kehuu kovasti meikalaisen tatuointeja ja hiuksia, yksi nainen jopa pysaytti mut ja kysyi "Can I touch your hair? " Siina sitten seisoin jonku tovin kun vieras ihminen silitteli mun paata.. :-D
Kaytiin juuri syomassa ja Joonas tilasi possu sisslingia (possuhakkelusta jossa joukossa myos sisuskaluja) ja itse otin grillattua kalaa. Sori vaan iska ja kaikki muut kalastajasuvun sukulaiset, soin elamani parasta kalaa ever! Siina oli todella hyvaa grillikastiketta eika ollu ruodon ruotoa. Pakko maistella kylla sita viela uudemman kerran. Joonaksen ruokakin oli tosi hyvaa eika olis arvannukkaan etta mita kaikkea se pitaa sisallaan. Ostettiin juuri malarialaakkeet apteekista (doksisykliini tabletit) ja paastiin todella halvalla. 14 tabletin hinnaksi tuli vain noin 2,5e kun Suomesta ostetut malarialaakkeet olisi maksaneet noin 50e paketilta jos oikein muistan.. Taalla saa apteekista myos laakkeet jos sairastuu malariaan.
Talla hetkella asutaan aivan upeassa (ja edullisessa!) guest housessa nimelta Casa Linda Inn. Taalla maksaa yo kahdelta hengelta tuulettimen,kylpparin ja vessan kera vain 650pesoa eli n.10e. Eli 5e yo kun puoliksi maksetaan :) Tahan hintaan kuuluu viela ilmainen aamupala! Kuvia tulee taas lisaa myohemmin.
Nyt on aika menna ruokalevolle, palaamme taas astioille!
PS. Kuultiin etta Suomeen on palannu kesa! Nauttikaa viela kun voitte :)
-Emmi
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
KUVIA :O
Tässä kuvia teille ahnaille nassikoille! <3
HUOM! KANSIO MUOKATTU NIIN ETTÄ KUVAT NÄKYY! :-)
Manila
Vaihdettiin tänään kalliista hotellista halvemmille majotuksille ja tultiin Makatista Malateen Wanderer's Guest Houseen. Täällä yö maksaa kahdelta hengeltä 900pesoa eli noin 15e. Aiempi hotellimajotus kalliilla Makatin alueella makso 2300p eli noin 40e kahdelta hengeltä. Ostettiin myös huomiselle lentoliput Manilasta Puerto Princesaan Palawaneille, joten sieltä päivitellään sitten seuraavaksi :)
Täällä on kuuman kosteaa ja tunnetaan melkein Mombasa. Illalla ilmasta rommia guest housen patiolla. Elämä on laiffii vai miten se oli.
-Emmi
HUOM! KANSIO MUOKATTU NIIN ETTÄ KUVAT NÄKYY! :-)
Manila
Vaihdettiin tänään kalliista hotellista halvemmille majotuksille ja tultiin Makatista Malateen Wanderer's Guest Houseen. Täällä yö maksaa kahdelta hengeltä 900pesoa eli noin 15e. Aiempi hotellimajotus kalliilla Makatin alueella makso 2300p eli noin 40e kahdelta hengeltä. Ostettiin myös huomiselle lentoliput Manilasta Puerto Princesaan Palawaneille, joten sieltä päivitellään sitten seuraavaksi :)
Täällä on kuuman kosteaa ja tunnetaan melkein Mombasa. Illalla ilmasta rommia guest housen patiolla. Elämä on laiffii vai miten se oli.
-Emmi
Halpoja takseja ja jetlageja.
Dodiin! Olisi aika tallakin reppureissaajalla korkata blogi ensimmaisen postauksen merkeissa. Pahimmasta jetlagista seka kulttuurishokista on selvitty ja ensimmaista kertaa puikoillakin syoty :)
Kirjoitetaan nyt ensin vaikka lentomatkasta. Ensimmainen lento starttasi Pirkkalan lentokentalta Suomen aikaan kello 09.55. Pienen pieneen SAS:in koneeseen kivutessa oli lievaa jannitysta ja kutinaa selkeasti havaittavissa seka itsessa, etta matkakumppanissa. Ensimmainen lento meni oikeastaan Emmin katta puristaen (sita kumpi jannitti enempi en paljasta :)), vaikka matka ei juuri nousua ja laskua kauempaa kestanyt, hyva etta kerkesi vesilasin juoda. Tata seurasikin sitten noin 4-5 tunnin oleskelu Tukholmassa Arlandan kentalla.
Toisen lennon alkaessa Emiratesin huomattavasti kookkaamalla koneella oli vatsassa jyllaavista pelonperhosista jo puolet niitattu. Noin kuuden tunnin matka sujuikin mukavasti eri sarjoja ja elokuvia seuraten, peleja ( Tetris 4ever man! ) pelaten ja tarjoilusta nauttien. Parempi puolisko ottikin palvelusta ilon irti kiskomalla mm. useamman lastenpullon vodkaa pepsin kera :D. Laskeuduttuamme Dubaihin olikin edessa reilun kuuden tunnin odottelu ennen viimeista rypistysta maaranpaahan.
Dubaihin saavuttessa alkoi sisainen kello pitkan taipaleen ja useamman aikavyohykkeen ylityksen jaljilta olla melko lopussa. Aikaa tapettiin eri kauppoja kierrellessa ja jotain pienta syoden. Uni teki jo kovasti tuloaan vaikkei terminaalin muovipenkit mitaan suurta mukavuutta tarjonneetkaan. Aiemmalta lennolta nyysityt viltit (hyi hyi! :)) tarjosivat kuitenkin sen verran lohtua etta kakofoniassa, jonka vieressa kalattavat venalaiset naiset ja leikkivat intialaiset lapset loivat, pystyi herkkakorvainenkin joten kuten pilkkimaan.
Viimeiseen koneeseen kavutessa oli olotila yksinkertaisesti zombi. Jos aiemmin oli jannittanyt niin siita ei enaa ollut mitaan tietoa. Nousun jalkeen vaivuttiinkin molemmat koomaan. 8,5 tuntia pitka matka oli pisin ja pomppuisin. Vahan valia tuli ilmoitusta, etta nyt olisi syyta henkilokunnankin kiskoa rahinaremmia niskaan kun alkaa tosissaan jytista. Toisinaan naihin ilmoituksiin ja jytinaan herasi, mutta se tuli yleensa kuitattua vain pyyhkaisemalla pahimmat kuolat poskelta ja jatkamalla unia. Tosinaan heratettiin syomaan ja sen jalkeen nukuttiinkin taas. Olo oli kuin pikkuvauvalla tutiessa ja syodessa.
Viimein koitti saapuminen maaranpaahan. Yli 24 tuntia kestanyt matkaaminen paatettiinkin aloittaa vain etsimalla mahdollisimman nopesti majapaikka ensimmaiseksi yoksi. Vaatimuksena oli paasta vain edulliseen, mutta siistiin hotelliin Makati Cityn keskustassa. Ystavallisen ja puheliaan, suorastaan matkaopasmaisen taksikuskin kyyditsemana sellainen nopesti loytyikin. Yhden 20 peson tietullin lisaksi matkalle tuli hintaa juomarahoineen noin 450 pesoa, joka on noin 7,5 euroa, eli vahemman kuin kotona aloitusmaksu. Hotelli on hiukan suunniteltua kalliimpi, mutta siisti. Kahden hengen ilmastoidusta ja suihkullisesta huoneesta maksetaan talla hetkella 2300 pesoa/ 38 euroa per yo. 30. kerroksessa sijaitsevaan huoneen hintaan sisaltyy toki myos melko huikea parvekenakoala joka avatuu suoraan Makati Cityn ylle. Tasta ei tosin korkeitapaikkoja pelkaava matkatoverini nautti niin kovasti kuin allekirjoittanut :)
Taloksi asettumisen jalkeen Emmi sammahti samoin tein matkan uuvuttaman. Itsella oli kuitenkin viela intoa ja virtaa seka pieni hiuko joka ajoi ulos tutkimaan lahiymparistoa. Ruokapaikan etsinnasta tulikin mielenkiintoinen, silla hotelli ulko-oven edessa kulkeva katu on taksikuskin mukaan Makati Cityn punaisten lyhtyjen alue. Ilotyttoja, kerjalaisia ja kauppiaita vaistellessa viihtyisa pieni ruokapaikka loytyikin heti kulman takaa. Kun ei heti alkuun halunnut vatsaansa saikayttaa tarttui eksoottisesta menusta matkaan vain kanaa ja riisia, seka syomapuikot jotka kainalossa pujottelin takasin hotellille. Ruon ja suihkun jalkeen alkoi itsellakin ramaista ja noin kymmenen aikoihin paikallista aikaa alkoikin tuhina kuulua. Aikaeron vuoksi on molempien sisaiset kellot sen verran sekaisin, etta herattiin puolineljan aikaan yolla taysin virkkuna katselemaan hetkeksi piirrettyja ennen kuin unen sai uudestaan. Ja uni maistuikin sitten puoli kahteen. Talle aamulle ei syomisen lisaksi ole muuta juuri keretty tekemaan. Talla hetkella tutkitaan saatietoja, jos mahdollisesti paasisi muutaman paivan sisaan vaihtamaan maisemaa kaupungista Palawanien hiekkarannoille tai sitten pohjoiseen.
Kirjoitellaan sitten myohemmin taas lisaa missa ollaan ja mika meiniki!
-Joonas
Kirjoitetaan nyt ensin vaikka lentomatkasta. Ensimmainen lento starttasi Pirkkalan lentokentalta Suomen aikaan kello 09.55. Pienen pieneen SAS:in koneeseen kivutessa oli lievaa jannitysta ja kutinaa selkeasti havaittavissa seka itsessa, etta matkakumppanissa. Ensimmainen lento meni oikeastaan Emmin katta puristaen (sita kumpi jannitti enempi en paljasta :)), vaikka matka ei juuri nousua ja laskua kauempaa kestanyt, hyva etta kerkesi vesilasin juoda. Tata seurasikin sitten noin 4-5 tunnin oleskelu Tukholmassa Arlandan kentalla.
Toisen lennon alkaessa Emiratesin huomattavasti kookkaamalla koneella oli vatsassa jyllaavista pelonperhosista jo puolet niitattu. Noin kuuden tunnin matka sujuikin mukavasti eri sarjoja ja elokuvia seuraten, peleja ( Tetris 4ever man! ) pelaten ja tarjoilusta nauttien. Parempi puolisko ottikin palvelusta ilon irti kiskomalla mm. useamman lastenpullon vodkaa pepsin kera :D. Laskeuduttuamme Dubaihin olikin edessa reilun kuuden tunnin odottelu ennen viimeista rypistysta maaranpaahan.
Dubaihin saavuttessa alkoi sisainen kello pitkan taipaleen ja useamman aikavyohykkeen ylityksen jaljilta olla melko lopussa. Aikaa tapettiin eri kauppoja kierrellessa ja jotain pienta syoden. Uni teki jo kovasti tuloaan vaikkei terminaalin muovipenkit mitaan suurta mukavuutta tarjonneetkaan. Aiemmalta lennolta nyysityt viltit (hyi hyi! :)) tarjosivat kuitenkin sen verran lohtua etta kakofoniassa, jonka vieressa kalattavat venalaiset naiset ja leikkivat intialaiset lapset loivat, pystyi herkkakorvainenkin joten kuten pilkkimaan.
Viimeiseen koneeseen kavutessa oli olotila yksinkertaisesti zombi. Jos aiemmin oli jannittanyt niin siita ei enaa ollut mitaan tietoa. Nousun jalkeen vaivuttiinkin molemmat koomaan. 8,5 tuntia pitka matka oli pisin ja pomppuisin. Vahan valia tuli ilmoitusta, etta nyt olisi syyta henkilokunnankin kiskoa rahinaremmia niskaan kun alkaa tosissaan jytista. Toisinaan naihin ilmoituksiin ja jytinaan herasi, mutta se tuli yleensa kuitattua vain pyyhkaisemalla pahimmat kuolat poskelta ja jatkamalla unia. Tosinaan heratettiin syomaan ja sen jalkeen nukuttiinkin taas. Olo oli kuin pikkuvauvalla tutiessa ja syodessa.
Viimein koitti saapuminen maaranpaahan. Yli 24 tuntia kestanyt matkaaminen paatettiinkin aloittaa vain etsimalla mahdollisimman nopesti majapaikka ensimmaiseksi yoksi. Vaatimuksena oli paasta vain edulliseen, mutta siistiin hotelliin Makati Cityn keskustassa. Ystavallisen ja puheliaan, suorastaan matkaopasmaisen taksikuskin kyyditsemana sellainen nopesti loytyikin. Yhden 20 peson tietullin lisaksi matkalle tuli hintaa juomarahoineen noin 450 pesoa, joka on noin 7,5 euroa, eli vahemman kuin kotona aloitusmaksu. Hotelli on hiukan suunniteltua kalliimpi, mutta siisti. Kahden hengen ilmastoidusta ja suihkullisesta huoneesta maksetaan talla hetkella 2300 pesoa/ 38 euroa per yo. 30. kerroksessa sijaitsevaan huoneen hintaan sisaltyy toki myos melko huikea parvekenakoala joka avatuu suoraan Makati Cityn ylle. Tasta ei tosin korkeitapaikkoja pelkaava matkatoverini nautti niin kovasti kuin allekirjoittanut :)
Taloksi asettumisen jalkeen Emmi sammahti samoin tein matkan uuvuttaman. Itsella oli kuitenkin viela intoa ja virtaa seka pieni hiuko joka ajoi ulos tutkimaan lahiymparistoa. Ruokapaikan etsinnasta tulikin mielenkiintoinen, silla hotelli ulko-oven edessa kulkeva katu on taksikuskin mukaan Makati Cityn punaisten lyhtyjen alue. Ilotyttoja, kerjalaisia ja kauppiaita vaistellessa viihtyisa pieni ruokapaikka loytyikin heti kulman takaa. Kun ei heti alkuun halunnut vatsaansa saikayttaa tarttui eksoottisesta menusta matkaan vain kanaa ja riisia, seka syomapuikot jotka kainalossa pujottelin takasin hotellille. Ruon ja suihkun jalkeen alkoi itsellakin ramaista ja noin kymmenen aikoihin paikallista aikaa alkoikin tuhina kuulua. Aikaeron vuoksi on molempien sisaiset kellot sen verran sekaisin, etta herattiin puolineljan aikaan yolla taysin virkkuna katselemaan hetkeksi piirrettyja ennen kuin unen sai uudestaan. Ja uni maistuikin sitten puoli kahteen. Talle aamulle ei syomisen lisaksi ole muuta juuri keretty tekemaan. Talla hetkella tutkitaan saatietoja, jos mahdollisesti paasisi muutaman paivan sisaan vaihtamaan maisemaa kaupungista Palawanien hiekkarannoille tai sitten pohjoiseen.
Kirjoitellaan sitten myohemmin taas lisaa missa ollaan ja mika meiniki!
-Joonas
Tilaa:
Kommentit (Atom)