Eilen oli täydellinen päivä. Lähdettiin aamupäivällä kohti Alona Beachia ja tarkoituksena oli lähteä snorklausreissulle. Tavattiinkin heti yksi matkojen kaupittelija ja sovittiin että yhteishintaan 1600p saadaan kyyti botskilla saarelle 45 minuutin ajomatkan päähän ja snorkkelisetit molemmille. Hypättiin keskikokoiseen veneeseen ja meidän mukaan lähti 2 venemiestä. Ilma oli kuin morsian ja oli mukava körryytellä merellä vaikkakin moottorista lähti ihan julmettu ääni. Oltiin jo melkein saavuttu Balicasag saarelle kun moottori sanoi sopimuksen irti. Meidän onneksi meidän takana oli ajellut samanlainen paatti määränpäänään sama saari, joten ei muutakuin vene hinaukseen! Toinen veneukoista hyppäsi köyden kanssa mereen ja ui toiselle paatille kiinnittämään köyttä ja sen jälkeen polskutteli takaisin omaan veneeseen. Kärkivene alkoi starttaamaan moottoria ja sekään ei meinannut lähteä käyntiin kuin vasta viidennellä yrityksellä, siinäpä vähän porukkaa nauratti kun ajateltiin että onko hinauksessa kohta kaksi venettä.. Meidän veneen kuski yritti korjata moottoria koko matkan rantaan saakka ja mites sitten kävikään, moottori hyrähti käyntiin juuri kun saavuimme rantaan! Saatiimpa pienet naurut siitäkin :D
Balicasagin saari oli aivan uskomattoman upea. Valkeat korallien ja pienten kivien peittämät rannat, vihreät palmut ja vesi oli kirkkainta mitä olin koskaan nähnyt. Noustiin rantaan ja tilattiin jo ruuat etukäteen jotta snorklausreissulta saavuttaessa ruoka on suoraan pöydässä. Saatiin snorkkelisetit ja pelastusliivit oppaalta joka lähti meitä käyttämään riutoilla pienellä bambuveneellä. Haluttiin nähdä merikilpikonnia joten siitä piti maksaa 150p per nenä lisämaksua koska niiden "alue" oli eri paikassa kuin riutat joilla oltiin snorklaamassa. Maksettiin oppaalle siis 700p koska enviromental fee eli lupa snorklaukseen kyseisissä vesissä maksoi 200p per nenä. Kannattaa varautua näihin "ekstramaksuihin" koska niitä ei koskaan yleensä ilmoiteta etukäteen eikä ne sisälly hintaan. El Nidolla oli myös samainen 200p lupamaksu kun siellä snorklattiin. Riutat olivat todella kauniit ja nähtiin erilaisia kaloja, myös klovnikaloja (Nemo kaloja). Nähtiin riutalla myös vilaukselta kaksi pienempää merikilpikonnaa, oli aivan mahtavia! <3 Opas kertoi kaikkea kaloista ja kilpikonnista sekä snorklasi meidän kanssa. Riutoilla oli suht voimakas virtaus josta opas meille sanoikin. Sitä vasten jaksoi kuitenkin vielä uida vaikka se oli aika hidasta, oli mahtavaa vaan mennä virran mukana ja kellua pinnassa. Oli siistiä tutkiskella merenalaista maailmaa, tuntui kuin olisi vakoillut kaloja jostain yläilmoista. Ja painottomuuden tunne pelastusliivien ansiosta oli myös todella rentouttava fiilis, Säästää HUOMATTAVASTI voimia kun ei tarvitse tuhlata energiaa pinnalla pysymiseen vaan voi huoletta snorklailla 45 minuuttiakin ilman väsymystä. Snorklauksesta tuli kyllä meikäläiselle uus lomaharrastus, oon ihan in lööv!
Kavuttiin takaisin pieneen paattiin ja jatkettiin matkaa merikilpikonnien alueelle. Siellä nähtiin varmaan kymmenen eri kokoista kilpikonnaa. Ne on hupaisia tyyppejä, käyvät välillä haukkaamassa happea pinnalla ja mutustelivat sitten taas hieman lisää meriheinää. Isoin kilppari joka nähtiin oli varmaan päästä häntään 1,5m. Huikean kokoinen! Harmittaa ihan todella kun ei ole vedenalaista kameraa, ensi reissulle pakko ostaa! Monella ihmisellä oon nähny täällä GoPro kameran, se näyttäs ainakin näpsäkän kokoiselta. Katseltiin kilpikonnia reilu puoli tuntia ja bongasin myös muutaman pienen meduusan lillumassa lähistöllä. Tuli Emmille kiirus kauemmas. Uidessa tunsimme kaikki pientä kirvelyä ympäri kehoa iholla, opas sanoi että vedessä voi olla jotain osia meduusoista jotka polttelevat. Kirvely tuntui lähinnä siltä että sulla olisi pieniä haavoja iholla johon menee merivettä. Kun noustiin takaisin veneeseen niin käsissä näkyi hentoja punaisia juovia jotka hävisi jonkin ajan kuluttua. Saatiin siis osamme meduusoista.
Syötiin ruuat rannassa jonka jälkeen kimppuumme hyökkäsi about 10 naista jotka halusivat kaupata vaikka minkälaisia matkamuistoja. Kilpailu naisten kesken oli kova ja kaikki yrittivät saada sinun käsiin jonkin omista helyistään. Juttelinkin naisten kanssa ja he sanoivat että pienellä saarella ei ole muuta elantoa kuin turistit ja nyt off seasonilla turisteja on niin vähän että leipä on tiukassa. Ostin muutamia matkamuistoja 3 naiselta, loput olivat harmissaan kun eivät saaneet myytyä mitään mutta ei ollut millään mahdollista ostaa jotain kaikilta. Lähdimme sitten botskilla takaisin kohti Alona beachia, aurinko paistoi koko päivän ja snorklaus meni ihan nappiin. Kotimatkalla onni kulki matkassa; nähtiin delffiinejä! Kolme delffiiniä pomppi meidän veneen vieressä/edessä, vain 3 metrin päässä meikäläisestä. Oli aivan mahtava kokemus! Kauempana nähtiin kun paljon delffiinejä hyppi ilmaan ihan kuin Särkänniemen delfinaariossa. Saatiin ihastella näitä sulavaliikkeisiä kavereita ihan mukava aika kunnes ne painuivat syvempiin vesiin. Hieno homma, ei tarvinnut maksaa 1500p siitä että pääsee delffiinien bongaus ajelulle veneellä kun nähtiin ihan ilmatteeksi toisella reissulla!
Jäätiin Alona beachille juomaan drinksuja ja katselemaan auringonlaskua. Innostuttiin ottamaan useampi lasillinen ja käytiin katsomassa myös livemusiikkiesitystä yhdessä rantabaareista. Innostuttiin maistamaan myös baluttia eli ankan munaa missä on ankansikiö sisällä. Eräät paikalliset naiset neuvoi meille että miten balut vedetään naamariin oikeaoppisesti. Ensiksi munankuoren päähän tehdään pienehkö reikä ja kalvo rikotaan. Sitten kipataan nesteet kitusiin jotka maistuu ihan kanakeitolle. Kuorta avataan lisää, kyytiin nakataan vähän suolaa ja etikkaa ja ei muutaku ääntä kohti. Itse sikiö maistui lähinnä kananmunan keltuaiselle jossa oli pieniä luita joukossa. Luut oli kuitenkin niin pieniä että ne oli helppo nielaista. Kokonaisarvosanaksi antaisin paikalliselle herkulle balutille 8 ½, oli todella positiivinen ruokakokemus :) Jatkettiin munansyönnistä vielä kolmanteen rantabaariin jossa tavattiin Kanadalainen nelikymppinen ukko joka oli jättänyt oravanpyörän ja muuttanut Filippiineille, englantilainen 19-vuotias Julian joka työskenteli kalliiden veneiden korjaustöissä sekä 32-vuotias kreikkalainen Facilis arkkitehti. Näiden kanssa poristiin niitä näitä ja otettiin höppää yli puoleen yöhön asti. Yöllä mentiin sitten kolmipyörän kyydillä reilu puoli tuntia Alona beachiltä Tagbilaraniin.
Tänään oli vähän rapeli mutta käytiin pizzalla niin se parani! Pitsapaikan ikkuna on suoraan kadulle ja ikkunassa seisoi kokoajan kerjäläisiä pienten lasten kanssa ja he näyttivät käsillä että "anna ruokaa". Siinä olikin sitten tosi mukava mässätä höyryävää pitsaa kun vieressä lasin takana on monta kättä ojossa..Kyllä sitä osaa taas arvostaa omaa asemaansa tässä maailmassa, onni on potkassu kun on elämä näinkin mallillaan että on töitä ja voi jopa lähteä välillä kiertelemään maailmaa säästörahoilla.
Huomenna lento Manilaan, tekstiä ehkä sieltä sitten lisää.
-Emmi
