Loppureissu ja Suomeen kotiutuminen

Huhhuijjaa, nyt ollaan sitten vietelty ensimmäinen viikko Suomessa ja elämä on ollut aika hektistä. Laskeuduttiin Pirkkalan kentälle maanantaina ja mulla alko työt jo keskiviikkona, ei ole vielä oikein ehtinyt sisäistämään että ei ole enää Filippiinien lämmössä. Ihan järkyttävää huomata miten kylmä täällä Tampereella on kun keho oli tottunut vähimmillään +25 asteen lämpöön. Tuuli tuntuu menevän luihin ja ytimiin asti.. Toisaalta taas oli ihanaa päästä omaan pehmeeseen sänkyyn, käydä itse kaupassa ostamassa ruuat, juoda suihkusta ja suoraan hanasta vettä sekä käydä saunassa. Suomessa voi mennä ns. automode päällä eikä tarvitse paljoa ajatella menemisiään kun ympäristö on tuttu ja rutiinit on ne samat. Reissussa taas joutui kokoajan pohtimaan erilaisia pulmia, puhumaan englantia, olemaan valppaana niin liikenteen kuin kanssakulkijoidenkin suhteen sekä pakkaamaan "kodin" rinkkaan aina kun hotellin vaihto oli edessä. Reissunaisena elelin päivän kerrallaan kun taas huomasin jo nyt Suomessa suunnittelevani menemisiäni jopa joulukuulle asti! Työvuorot pyörittää  elämää ja siihen on taas hankala tottua.. Mutta seuraava reissu mielessä jaksan taas puurtaa töissä kuin pieni pupu, työ palkitaan lopulta.

Tässä viimeiset loppureissun kertoilut:

Manilaan saavuimme Tagbilaranista Cebu Pacificin siivin hintaan n.40e per pää. Olin suunnitellut ottavani tatuoinnin ja olin jo aiemmin googlettanut Manilasta mahdollisia hyviä tatuointimestoja. Löysin tämän linkin ja kirjoittelin osoitteita muistiin. Päätimme majoittua Quezon Cityyn jossa emme olleet aiemmin olleetkaan. Samaisessa kaupungissa piti studiota Dyani Lao-niminen heppu ja päätin mennä hänen pakeilleen tatuointiasioissa, olihan hän ko. listan number 1. Suunnattiin taksilla kohti Cubao Expoa, taksikuski jätti meidät jonnekkin sinne päin koska ei ilmeisesti tiennyt missä paikka tarkalleen ottaen on. Jatkettiin Joonaksen kanssa jalan matkaamista ja kysyttyämme viideltä ihmiseltä neuvoa, löysimme Cubao Expon ja studion oven. Mutta ovea kokeillessani huomasin sen olevan lukossa. Mietin jo että nyt tais jäädä tatskatuliainen ottamatta kun hoksasin muutaman tatuoidun tyypin norkoilemassa kulmilla. Kävin kysäisemässä että sattuisiko heillä olemaan mitään tietoa Dyani Lao Tattoosta ja kävi ilmi että yksi tyypeistä oli hänen vuokranantajansa (ja loput kavereita)! Jäpikkä tarjoutui soittamaan Dyanille ja hetken keskustelun jälkeen saimme tietää että heppu tulee vapaapäivältään töihin. Tunnin päästä törmättiinkin suurin korvavenytyksin varusteltuun tatuoituun mieheen joka odotteli studion ovella. Dyani suunnitteli mulle tunnissa kilpikonnan kuvan ja parin tunnin täppäämisen jälkeen minua koristi aivan upea rauhallisesti uiskenteleva kilppari <3

Tatskaamisen aikana Dyanin kavereita kävi jututtamassa meitä ja katselemassa artistia työssään, ne toi meille myös oluset. Ystävällistä porukkaa sanon minä! Kun kuva oli valmis niin käytiin vuorostamme ostamassa porukalle kaljat läheisestä baarista jne jne. Lopulta istuimme kadulla paskaa jauhaen klo 3 asti yöllä. Keskustellessa kävi mm. ilmi että suomalaisille tuttu "Kupla lukittu"-leikki on olemassa myös Filippiineillä! Samaa muksimismeininkiä ym. Saatiin todella hienoja uusia ystäviä jotka kutsui meidät luokseen punkkaamaan kun seuraavan kerran saavumme Manilaan. Kuulemma kokkaavatkin mielellään vieraille ruuat!

Cubao Expo on siis eräänlainen korttelikompleksi. Se käsittää kaksi pientä katua joiden ympärillä on baareja,ravintoloita ja putiikkeja.Iltaisin portit suljetaan ja Expoon on vain yksi sisäänpääsy jossa on aseistetut vartijat. Baareista saat ostaa juotavat suoraan kadulle ja siellä esiintyy välillä bändejä. Me nähtiin paikallinen ska-punkkibändi esiintymässä, oli muutamamia niittejä meinaan.Myös teinejä bongattiin yrjöilemässä kadulle.. Cubao Expossa ihmiset tuntee toisensa ja siellä vallitsee suuri yhteisöllisyyden tuntu, Suomessa en oo monesti samanmoiseen törmännyt. Jäi tosi hyvät fiilikset, tämmöstä reissaamisen kuuluukin olla!

Manilassa kävimme myös kokeilemassa 4D-elokuvaa Fort Bonifacio elokuvateatterissa. Käytiin katsomassa Maze Runner 2D/4D:nä,vähän harmitti kun ei ollut 3D mutta sai tuosta jo hyvän käsityksen. Leffa näkyi siis normaalisti mutta penkit liikkui, oli strobovaloja, tuulta ja tuoksua. Vettä ei saatu niskaan vaikka odotettiin. Saa nähä millon Suomeen rantautuu moiset, oli ihan kivaa :) Ja hintakin oli vain 7e per lippu!

Ensi reissuun!

-Emmi